Sirpa Vartiainen : Ainoa poika

Äiti oli ison talon tyttöjä. Osuutensa perittyään hän palstoittti rantansa, vuokrasi vaaransa ja teetti sisällä remontin: alakertaan baari, yläkertaan vierashuoneet. Oltiin matkailualalla. Ympärillä humisivat Karjalan metsät. Juha vähän ihmetteli, kun äiti puhui naimisestaan virheenä ja miehestään nahjuksena. Ei isä ollut Loma-Pirttiä halunnutkaan, kuoli pois pian avaamisen jälkeen. Juha siinä sitten kasvoi pajatson kilinässä, kävi lukioa ja mietti maailmae itse. Ja niin tuli juhannus. Tänä vuonna baarissa pidettiin häät, varusmuksensa veteraanijuhlait, käärme tapettiin ja kanala hajotettiin, SS-mies Pippurille kävi huonosti. Mutta tärkein tapahtui Juhan ja äidin välillä. Poika oli rakentanut itselleen omat mielipiteet ja etsi isänsä merkitystä. Se pakotti suhteet kotona uuteen vaiheeseen.

Raikas, hauska ja oivaltava kuvaus meidän tämänpäiväisestä sävelradiosuomestamme, keskikesän ihanuudesta ja ihmisistä, jotka ovat yhtä aikaa hirmu avomielisiä ja monivivahteisia. Sirpa Vartiainen osaa todella ottaa lukijan matkaansa. Näin tuli uusi lahjakas kertoja kirjallisuuteemme.