Sofia Andrejevna Tolstaja : Päiväkirjat 1862-1919

Ljova ja Sonja, Jasnaja Poljnan vangit Leo Tolstoista puhuttaessa on tapana tuoda esiin hänen kuuluisat päivät Jasnaja Poljnasta. Ikääntyvä kirjailijamestari jättää yön hiljaisina tunteina kotinsa, jossa on syntynyt ja kasvanut, kirjoittanut kirjansa ja kokenut yli viisikymmenvuotisen avioliiton tyynet ja myrskyt, ja lähtee kolmentoista vuoden päivänä rai. Matkan keskeyttää sairastuminen kuumeeseen ja kuolema Astapovon rautatieasemalla. "Hänen lähtönsä syynä olin minä," kirjoittaa Sofia Tolstaja päiväkirjaansa 9.11.1910, kaksi päivää miehensä kuoleman jälkeen. Lähes viisivkymmenet vuotta aikaisemmin, ensimmäiset nuotintulta aamu: rukoaa on Sofia osannut ennustaa onnettomuutta tuohon traagiseen tapahtumasarjaan johtavan kehityksen. Hän kirjoittaa 8.10.1862: "Tästä nimisistä alkoi yhtäkkiä tuntua, että hänen ja minä muutumme tahtomattamme jotenkin suuremmiksi ja suuremmiksi, että alan luoda itselleni omaa murheellista maailmaani ja hän omaa energistä mutta vieraantunutta maailmaansa." Näin kävikin, ja tuon kehityksen saamme seurat Tolstajin oman ja son julkaisemattomista päiväkirjoista. Avomielisessä ja tunteidensa yltäkylläisessä tehossa ne ovat liikuttavaa luettavaa. Jälkimaailman tuntema radikaalin kuuluisuuden ja perhekeskeisen naisen legenda muuttuu näillä sivuilla eläväksi avioliittokuvaukseksi - yhdeksi parhaista mitä on kirjoitettu.