Stefan Andres : Vieraita paratiisissa

Stefan Andres, saksalainen kertoja, dramaturgikko ja runoilija on syntynyt myllärin poikana Breitweississa, lähellä Trieriä, vuonna 1906. Hän kävi luostarikoulua valmistuakseen papiksi, mutta jätti tämän uran ja omistautui kokonaan opinnoilleen ja kirjallisiin töihin. Andres opiskeli germaanisia kieliä Kölnissä, Jenassa ja Berliinissä ja teki opintomatkoja Välimeren maihin ja lähi-itään. Hän asui perheineen Positanossa, lähellä Salernoa, vuodesta 1937 vuoteen 1945, kunnes muutti viimeksi mainittuna vuotena Reinin rannalle Unkeliin. Paitsi näytelmiä ja runokokoelmia on Andres kirjoittanut seuraavat teokset: Bruder Luzifer, 1932, Wir sind Utopia, 1942 (julkaistu Helmi-sarjassa nimellä Jumalan unelma), Die Hochzeit der Feinde, 1947, romanitrilogia Die Sintflut, 1949—52, ja Der Knabe in Brunnen, 1953.

Vieraita paratiisissa kertoo kahdesta isättömästä veljeksestä, jotka perivät suuren maalaistalon. Ikään kuin uhmatakseen ympäröivää kateellista kyläyhteisöä, veljekset alkavat kaunistaa taloaan. Heidän pihansa täyttyvät eksoottisista puista, suihkukaivoista ja huvimajoista. Tarinan kertoja, tilanomistaja Blasis yrittää hillitä heitä, mutta veljesten yllätykseksi ilmaantuu muuan omituinen vieras, joka itse asiassa on linnan aikaisemman omistajan poika ja veljesten isä. Miehen salainen tarkoitus on ajaa veljekset vararikkoon. Hän viihtyy kuukausimääriä linnassa ja suunnittelee aina uusia ja uusia päättömyyksiä ja veljekset suostuvat kaikkeen. Lopulta tulee paratiisiin viimeinen vieras — pankkiiri. Mutta veljekset lähtevät kuitenkin hyväntuulisina kodistaan, sillä ihmisen tehtävä on aloittaa paratiisin rakentaminen ja tulla sieltä aikanaan karkotetuksi.