Stig Jägerskiöld : Gustaf Mannerheim 1906-1917

Mannerheim-suvun tunnollisesti hoidettuun perhearkistoon – joka sisältää mm. marsalkan ja hänen sukunsa laajan kirjeenvaihdon – ja muihin asiakirjoihin perustuvan elämäkertateoksen toinen osa alkaa siitä, mihin edellinen osa »Nuori Mannerheim» päättyi, vuoden 1906 tapahtumista.

Japanin sodan jälkeen Mannerheim ottaa vastaan tärkeän tehtävän, lähtee tieteelliseksi maanaoiudulle sotilaspoliittiselle tutkimusmatkalle ratsain halki Aasian. Sieltä hän kirjoittaa eloisia, mielenkiintoisia kirjeitä, varsinkin isälleen. Matkalta palattuaan hänet määrätään seitsemäksi vuodeksi Puolaan rykmentin- ja prikaatin komentajaksi. Venäjällä useina puolalaisilla parissa hänen asemansa on arkaluontoinen, mutta tähdikkudut sosiaalinen yhteisymmärrys hallan siellä erinomaisesti ja saa Puolan yläluokkaispiireistä paljon ystäviä. Läheisin heistä — ja elämäkerrallisesti kiinnostavin — on kaunis ruhtinatar Marie Lubomirska. Mannerheimin lähdettyä soitarintamalle kehittyy hänen ja ruhtinattaren välille kirjeenvaihto, joka molemmille merkitsee paljon.

Kenraaliksi ylennetty Mannerheim taistelee armeijakunnan komentajana kunnes vallankumouksen pyörre pyyhkäisee hänet synnyinmaahan joulukuussa 1917. Pitkä ura keisarikunnassa on nyt ohi, 50-vuotiaalla miehellä on monipuolisen sotilaskoulutusa –kokemus, avara näkökulma Suomen ja Venäjän suhteisiin ja suuri elämäntchävä edessään.