Stina Lindeberg : Inkeri : tyttöromaani

Ennen he olivat aina puhuneet »meistä kahdesta», nyt äiti sen sijaan vain sanoi »Erkki-setä ja minä» tai »Erkki-setä tahtoo» tai »Erkki-setä arvelee». Kun Inkeri saa isäpuolen, hän katkeroituneena vetäytyy kuoreensa kuvitellen tuon vieraan tunkeilijan riistäneen häneltä äidin. Inkeri on usein surkean yksinäinen ja murjottaa — vieläpä silloinkin, kun on saanut ystäväkseen Sonjan, pakolaistytön —, mutta toisaalta hän puolustaa yksinäisyyttään kynsin hampain. Elämä ei kuitenkaan jätä Inkeriä rauhaan, se suorastaan ravistelee häntä: hänet kutsutaan yllättäen tanssiaisiiin, joissa hän tekee pahan kommelluksen, voimistelutunnilla hän saa aivotärähdyksen ja kaiken kukkuraksi hän joutuukin lähtemään pääsiäislomalle kahden kesken Erkki-sedän kanssa. Ja sittenkin juuri näistä pahimmilta näyttävistä asioista kasvaa jotakin myöhemmin ymmärrettävää ja vähitellen päivä alkaa paistaa Inkerille ja hänen perheelleen.