Stina Lindeberg : Inkeri

Ennen he olivat aina puhuneet »meistä kahdesta», nyt äiti sen sijaan vain sanoi »Erkki-setä ja minä» tai »Erkki-setä tahtoo» tai »Erkki-setä arvelee».
Kun Inkeri saa isäpuolen, hän katkeroituneena vetäytyy kuoreensa kuvitellen tuon vieraan tunkeilijan riistäneen häneltä äidin. Inkeri on usein surkean yksinäinen ja murejotaa — vieläpä silloinkin, kun on saanut ystäväkseen Sonjan, pakolaistytön, — mutta toisaalta hän puolustaa yksinäisyyttään kynsin hampain. Elämä ei kuitenkaan jätä Inkeriä rauhaan, se suorastaan ravistelee häntä: hänet kutsutaan yllättäen tanssiaisiin, joissa hän tekee pahan kommelluksen, voimistelutunnilla hän saa etu-väärähdyksen ja kaiken kukkuraksi hän joutuu lähtemään pääsiäislomalle kahden kesken Erkki-sedän kanssa. Ja sivumennen juuri näistä pahimmilta näyttävistä asioista kasvaa jotakin myönteistä ja vähitellen päivä alkaa paistaa Inkerille ja hänen perheelleen.