Stuart Hill : Jäämaan viimeinen taistelu

Takakansi

Polypontuksen Scipio Bellorumin armeija oli kukistunut Kuurankylmän tasangon taistelussa, kun Etelän aavikoilta palannut Jäämaan prinssi Charlemagne johti valtakuntansa voittoon. Vain parin rauhallisen vuoden jälkeen ihmisusien vakoojat viestivät etelän suunnasta lähestyvästä uudesta uhasta. Artemisionin hypoliata-nien verenhimoinen basilea Erinor etenee kolmisarvisten hirviöluistojensa voimin ja murskaa imperiumin heikentyneitä varuskuntia yksi toisensa jälkeen.

Oskan Noitaisaä saa vihiä, ettei hänen viime sodassa Pimeyteen syöksämänsä tytär Medeia, Lehmuskillan klaanin musta lammas ja velisurmaaja, olekaan kuollut. Kun pahuutta palvova Medeia yhdistää voimansa universumin mahtavimman mestarinoidan Kronoksen kanssa, Oskanin on oman henkensä uhallakin valmis tauduttava teoista kaameimpaan – tuhoamaan paholaistyttäriensä sielu!

Jäämaan kuningatar Thirrin joutuu vastahakoisesti myöntämään, että eilisen vihollinen saattaa sittenkin olla huomispäivän liittolainen. Tulevassa taistelussa pohjoisen valtakunnan rauha on turvattavissa kenties vain yhdistämällä voimat Polypontuksen kenraali Andronicuksen armeijan rippeiden kanssa…

Jäämaan viimeinen taistelu on englantilaisen Stuart Hillin väkivaljan, karu-desan lumoavan fantasiatrilogian päätösosa. Jäämaan kronikassa ovat aiemmin ilmestyneet Jäämaan huuto (2006) ja Tulimiekka (2007).

Esittely

Etelän aavikoilta voittoisana palannut Prinssi Charlemagne oli lopullisesti murskannut Scipio Bellorumin joukot Kuuranviiman tasangon taistelussa. Samassa sodassa Oskan Noitaisä ja Jäämaan kuningatar Thirrin luulivat jo menettäneensä Pimeyden voimia palvovan tyttärensä, kun Oskanin tuhoksi manattu Voimasalama oli kimmonnut takaisin Medeiaan ja suistanut hänet kohti kadotusta.

Mutta edes karkotus Pimeään ei ollut onnistunut surmaamaan Medeiaa. Yhdistettyään voimansa kaiken pahan ruumiillistuman Cronuksen kanssa lumisten lakeuksien tytär on vahvempi kuin koskaan ja hautoo kostoa. Sillä välin Thirrin saa harmaita hiuksia valtakuntaansa uhkaavasta uudesta vihollisesta, jonka sotajoukot marssittavat taisteluun ennennäkemättömiä hirmuliskopetoja.

Oskan aavistaa, että todellisen vaaran Pohjolalle voi muodostaa vain Medeian johtama demoniarmeija. Jotta Jäämaa olisi ikuisesti turvassa, Oskanin on henkensä uhallakin kyettävä teoista kaameimpaan - hänen täytyy tuhota paholaistyttärensä sielu!

Englantilaisen Stuart Hillin (s. 1958) väkivahvan lumoavassa fantasiatrilogiassa ovat aiemmin ilmestyneet Jäämaan huuto (2006) ja Tulimiekka (2007).