Suomen historia 9 : Suomen historia vapaudenajalla

Suuren Pohjan sodan reväistyä Ruotsi-Suomesta sen tärkeimmät saksalaiset provinssit — Baltian, Inkerinmaan ja Kaakkois-Karjalan — tapahtui Suomen asemassa vavahduttava muutos. Kaikki arvot oli arvioitava uudelleen, oli pyrittävä valtaamaan rajojen sisäpuolelta takaisin mitä niiden ulkopuolella oli menetetty. Suurvalta-Ruotsi, joka oli toiminut Euroopan yhtenä rauhanturvarina, oli painunut toisen luokan valtioksi, jolla oli täysi työ puolustaa jäljellä olevia omistuksiaan. Näistä oli tärkein valtakunnan itäosa, Suomi, joka nyt joutui elämään etumuurina ottamaan vastaan idänuhkan koko pelottavuudessaan Venäjän noususta Euroopan johtovaltioiden joukkoon. Suomen historian ns. vapaudenkaika merkitseei poliittisesti jatkuvaa pyrkimystä nimenomaan idänvaaran torjuntaan sekä kaikkien mahdollisesti, jotka saattaisivat erottaa niinä Euroopan Gibraltaritnan, Viaporin pystyttämisen keinoin, mutta sikäli merkittävimmä maamme puolustuslaitoksen ja mielenlaadun vahvistaminen.

Tämän poliittisen päämaalin ympärille kietoutuu Suomen jälleenrakennus sekä taloudellisessa mielessä että henkisen kulttuurin kohottamisessa. Vapaudenkaika oli aikakausi, joka kokeili kaikkea, mutta ehti toteuttaa vain vähäisen osan suurista suunnitelmistaan. Silloin pantiin kuitenkin alulle mm. tärkeät isojjaot, veronuudistukset, uudisasutukset ja ulkomaankauppamme uusi loistava nousukausi. Talous- ja sosiaalipolitiikan aloilla eräät maanmiehemme — Chydenius, Forsskål ja Kepplerus mainitaksemme — esiintyvät suorastaan uranuurtajina ja viitoittivat suunnan koko vastaiselle kehitykselle. Suomalainen kansallistunne ja kansallinen itsetunto vahvistuivat kaikesta huolimatta.

Vapaudenaika, jota professori Aulis J. Alanen asiantuntevasti ja monipuolisesti kuvaa "Suomen historia" -sarjan yhdeksäntenä osana ilmestyneessä teoksessaan, on eräs historiamme suuria kypsytyskausia. Nyky-yhteiskuntamme juuret ovat sieltä haettavissa.