Suuri suomalainen satukirjasto 1-4 : Kuningas Rastasnokka ; Adalminan helmi ; Tiitiäinen, metsäläinen ; Pilvipyykkiä

Elipä ennen kuningas, jolla oli hyvin kaunis ja ylpeä tytär. Kaikki naapurivaltakuntien kuninkaat kävivät tätä kosimassa, sillä jokainen olisi mielellään ottanut niin komean prinsessan kuningattareksensa. Mutta prinsessa nauroi hilpeästi kaikille kosijoilleen ja antoi heille toinen toistaan hullunkurisempia pilkkanimiä. Erästä hän nimitti Tynnyrimahaksi, koska tämä oli hänen mielestään liian paksu; toista pelkäksi varikseksi, koska hän taas oli muka liian hoikka; kolmas oli yksinkertaisesti ruma ja kolitsiisi, koska takasotamiesten kolitsi oli räikeän sininen. Kolmas oli isonenäinen, ja siksi prinsessa antoi nimeksi Rastasnokka. Kuninkaat palasivat koteihinsa tyhjin toimin ja suuttuksissaan. Ja kun huhu levisi prinsessan julmasta käytöksestä, ei linnaan saapunut lopulta enää yhtään kosijaa.

Tuskaantuneena asioiden tilasta kuningas päätti antaa tyttärensä vaimoksi ensimmäiselle kerjäläiselle, joka sattuisi ilmestymään prinsessan ikkunan alle. Ja sen päätöksen hän ilmoitti myös koko kansalle. Mutta kerjäläiset välttivät kulkemasta lähellä linnaa, koska hekin olivat jo kuulleet, miten armoton prinsessa oli sanoiltaan, ilmankaan jumala käytökseltään. Eräänä kauniina päivänä prinsessan ikkunan alle istahti kuitenkin vanha, resuinen kerjäläisukko soittamaan viulua. Kun kuningas huomasi kerjäläisen, hän juoksi otsa alas pihalle. "Kuulehan, ukko," hän sanoi ja pysähteli henkäilystä tarttui täta hihaan, "siksi ottamaan silmänräpäyksessä tämän prinsessan vaimoksesi." "Voi, voi, en minä pyysi soittomaankaan vaan vähän rahaa, saati sitten kuninkaan prinsessaa, vaikka köyhä olenkin," vastasi ukko ja näpytti viuluaan. Mutta kuningas piirteli päätään ja sanoi, ettei mitään auta.

Niin lähti kaunis prinsessa kerjäläisijän matkaan. He taivalsivat jalkaisin niin monta päivää, että prinsessan silkkikengät hiersivät hänen kantapäisiään aivan verille ja lopulta heidän täytyi istahtaa niityn laidalle lepäämään. "Kuka tämän kauniin niityn mahta omistaa?" prinsessa kysyi. "Kuningas Rastasnokka," ukko vastasi. "Kunpa olisinkin ottanut kuningas Rastasnokan mieheekseni," prinsessa huokasi. (Kuningas Rastasnokka -sadun alku.)