Suyin Han : On sade juomaani

Kaksitoistavuotias Evangeline, entinen viidakkosissi, lauloi poliisikuulustelussa vanhaa laulua, jonka hän oli kuullut ennen vangiksi joutumistaan: 'Tahdon mennä metsään etsimään oikeutta. Tuuli on oleva vaatteen! ja sade juomaani.' Evangeline kuuluu siihen osaan Malakan kansasta, joka on valinnut viidakon asuinpaikakseen taistelussa brittiläisiä poliisivoimia vastaan. Heitä on siellä paljon ja he kamppailevat noita punatukkaisia paholaisia vastaan hävittäen kumipuuviljatyuksia, repien piikkilanka-aitauksia, polttaen autoja, tappajan myrkystä jyhäisiä ja lietsoen terroria. Tähän ovat britit vastanneet näillä — elintarvikkeita eikä muutakaan, mikä saattaisi olla hyödyksi viidakkosisseille, ei saanut viedä kyliin viidakon laiteille. Puolueettomim astineet uskonsa mukaan malaikaiset saivat metsä metsä linikustuksen koko päiväin seisoivat yksin puolilloloita. Monet ovat omin silmin munia viidakossa, mutta jäljelläjäämättä mitään — he eivät ole kuulleet mitään, eivät nähneet, eivät osaa ajatella eivätkä muista mitään. Ja niin valvovat vartijat öisin pelokkaan lyhdyn valossa painajaisunenomaisella Malakalla, joka toisisisa olosuhteissa olisi ihmiselle todellinen paratiisi. Han Suyin vie lukijan myös loistopalatseihin, hän sallii seurata itseään suuren sairaalan potilasvuoteiden äärelle, hän avaa keskittyisierien ovia ja paljastaa poliisviranomaisten ajatuksia. Punaisena lankana läpi romaanin kulkee tarina kiinalaistytö Ah Meista, joka on ryhtynyt entisten tovereittensa ilmiantajaksi. - Han Suyin on itse ollut mukana tässä vihreässä helvetissä ja hänellä on ollut tilaisuus nähdä molempien osapuolien kortit. Hänen äänensä on vakuuttava ja vangitseva hänen kertoessaan tarinansa nykypäivien levottomasta Malakasta.