Sven Granath : Kuilu

Millimetri millimetriltä hän raahautui eteenpäin kohti tuntematonta. Hän ei tietänyt, oliko ikkuna siinä päädyssä, jota hän lähestyi. Kun hän työnsi päänsä esiin nurkan takaa hän totesi, ettei kohtalo ollut suopea – tuvassa oli päätyikkuna. Ja se oli avoinna. Hänellä oli pakko vaipua uudelleen maahan. Hänen oli paljon vaikeampi liikkua äänettömästi jos oli pakko ryömiä. Mutta valinnan varaa ei ollut. Hänen täytyi päästä sellaiseen paikkaan, että saattoi kuulla, mitä miehet puhuivat. – Erik tiesi jo, että Brockman aina piti Marian vanhempia koskevia papereita mukanaan. Heidän täytyi saada Brockman käsiksi, täytyi, täytyi ... Hänen takanaan alkoi tunturin kylki loistaa auringossa – aurinko nousi jälleen lakikorkeuttaan kohti käyttäjän vierailemassa Kebnekaisen huippujen korkeudella. Hän tunsi syvää närkästystä siitä, että ei saanut muutettua semmoiseksi paikkaa ei näe ja jossa ei liioin näy ...

Tämän jännittävän romaanin tapahtumat keskittyvät Ruotsin Lappiin salaisen uraanikaivoksen ympärille. Hyvin kirjoitettu, todentuntuinen jännitysromaani!