Sven Stolpe : Dag Hammarskjöld : yksinäinen ihminen

Fil. tri., kirjailija Sven Stolpe ja Dag Hammarskjöld olivat lapsuudesta lähtien ystäviä. Pidetyään Ruotsin akatemian jäseneksi tullessaan muistopuheen kuuluisasta isästään Dag Hammarskjöld tunnusti ujona Stolpelle: »Niin, sinä joka tunnet minut, huomaat tietysti, että näin hyvin en minä isääni tuntenut hänen eläessään...»

Samoin on monen Hammarskjöldin ystävän täytynyt tunnustaa tuon kohtalokkaan päivän jälkeen, jolloin YK:n pääsihteerin lentokone tuhoutui Kongossa: he tuntevat Hammarskjöldin nyt paremmin kuin koskaan tämän eläessä. Dag Hammarskjöld, aikamme suuri skandinaavi, oli eläessään hyvin yksinäinen. Jo lapsuudessaan hän tunsi puhuvansa toista kieltä kuin toverinsa, ja vuosien kuluessa tuo etäisyys kasvoi. Asiantuntijat näkevät hänestä kehitellyt loistava diplomaatti, tehokas valtiomies ja mestarillisen järjestelijän palveluksessa, mutta ystävät eivät näe hänessä. Historia tuntee hänet YK:ssa suoritetuista tehtävien ansiosta. Mutta hän oli myös syvästi uskonnollinen vakava kristitty, vaikka monet omat läheiset ystävänsäkään eivät kokonaan sen puolen hänessä.

Kirjailijaa on enemmän kiinnostanut Hammarskjöld uskonnollisena ajattelijana kuin poliitikkona ja valtiomiehenä. Sitä Hammarskjöldiä, joka esiintyi lehdistön palstoilla ennen Kongon onnettomuutta, emme tämän kirjan lehdiltä juuri tapaa. Sen sijaan tutustumme mieheen, joka kilvoitteli säilyttääkseen totuuden, velvollisuuden ja vilpittömyyden ankarat tähdet kirkkaina mielessään. Hän vaati itseltään enemmän kuin muilta. Hän kaipasi ystävyyttä onnistumatta milloinkaan pääsemään todella lähelle muita ihmisiä. Tämä mies toteutti sisäistä kutsumustaan, ihmiskunnan yksinäisen palvelijan tehtävää loppuun asti.

Sven Stolpen teos perustuu Dag Hammarskjöldin päiväkirjaan ja kirjeisiin. Lisäksi kirjailijalla on ollut käytettävissään aineistoa, jonka hän itse on saanut Hammarskjöldiltä.