Sylvi Kekkonen : Teokset : Kiteitä ; Kotikaivolla ; Käytävä ; Amalia ; Lankkuaidan suojassa

Sylvi Kekkosen teokset liikkuvat kotoisessa ympäristössä: niiden näyttämönä on suomalainen maaseutu. Kerrottuja sävyttää omakohtainen, eletyn elämän tuntu. LANKKUAIDAN SUOJASSA (1968) onkin saanut alaotsikon 'Lapsuudestani'. Saman lapsuuden kuvausta on KOTIKALLIOLLA (1952), mutta se laajentuu koko kotiseudun, vanhan karjalaiskylän elämänmenon esitykseksi. 'Ei sellaista kylää enää olekaan, se elää vain kuvaajansa mielessä', alkaa muuan teoksen muistelemaanomaisista luvuista. KÄYTÄVÄ (1955) kertoo sairaalasta, sen käytävän varrella tavattavista ihmiskohtaloista ja sairaanhoito-oppilaiten kypsymisestä tehtäväänsä. Tunnetuimmassa teoksessaan, useille kielille käännetyssä romaanissa AMALIA (1958) kirjailija kertoo nuoren maalaisnaisen tarinan, jota sävyttävät sekä ulkoiset vaikeudet että sisäinen kasvu. KITEITÄ (1949) on aforismikokoelma, mietteitä elämän menosta, rakkaudesta, ihmissuhteista, yhteiskunnasta. 'Hyvä on pyrkiä kaiken ymmärtämiseen, muttei suinkaan hyväksymiseen', toteaa tekijä eräässä mietelmässään.

On olemassa musiikkitermi MEZZA VOCE, joka tarkoittaa 'puolilääneen, hillitysti'. Jos kirjallisuudessa käytettäisiin vastaavaanlaisen kerronnan voimakkuusasteetta ilmaisevia termejä, tämä sopisi hyvin Sylvi Kekkosen tuotantoon. Hänen väittäen mahdikkaasta puhuntaa vailla voimakkaita efektejä. Hänen proosansa on todella ikäänkuin puoliläàneen kerrottua, hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä.

Kai Laitinen