T. S. Eliot : Murha katedraalissa : näytelmä

Thomas Stearns Eliot, 1888—1965, toteutti Englannissa kauan odotetun runouden uudistuksen 1900-luvun alussa. Hän oli syntynyt Yhdysvalloissa, mutta suuntautui jo varhain Eurooppaan, sai tohtorin arvon Harvardissa ja asettui pysyvästi asumaan Englantiin, missä hän toimi kirjallisen uransa ohella muun muassa opettajana, pankkivirkailijana, toimittajana ja kustannusliikkeen johtajana. Vuonna 1948 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.

Runous oli T.S. Eliotille läheisin keino tulkita sisäisiä tapahtumia ja ympäröivää maailmaa. "Autio maa", 1922, merkitsi englantilaiselle lyriikalle romantiikan loppua ja avasi tien modernille runoudelle.

Eliotin tuotannossa ei voida erottaa toisistaan runoa ja näytelmää: hänen säkeensä on vapaa, lähellä puhekieltä, ja monet hänen runonsa ovat dramaattisia, suorastaan teatraalisia. Vuonna 1935 kirjoitettu ''Murha katedraalissa'' oli taas hänen kolmas näytelmänsä, mutta se menestyi käsityksistä teatterista. Aihe on historiallisen, osittain uskonnollisen. Näytelmä tapahtuu arkkipiispa Tuomas Becketin kuolemassa 1170 tuomiokirkossa jouluaaton aikaan. Mutta ennen kaikkea Eliotille kyvyn etsiä uudistuksia käyttäjänä samat säännöt. Vaikka T.S. Eliotin näytelmät eivät saaneet arvostelijain tai yleisön suosiota, ne osoittavat, että jäljittelemättä Shakespearea on täysin mahdollista luoda teatteria, joka perinteisen proosan asemesta saa voimansa runon hengestä.