T. Vaaskivi : Huomispäivän varjo : länsimaiden tragedia

T. VAASKIVI, jonka nopea nousu 'päivän nimeksi' on miltei ainutlaatuinen tapaus kirjallisuutemme historiassa, on julkaissut uuden upean kirjan. Vaistojen kapinassa hän loi viime joulun merkkiteoksen - kulttuurin pelottoman, ärsyttävän ja loisteliaan arvioinnin, jonka panostetut persoonalliset äänenpainot ovat jo ehtineet lumota ja kuohuttaa laajoja lukijapiirejä. Huomispäivän varjo on siinä esitettyjen johtolauseitten lopullinen syntese. Se jatkaa täysin itsenäisenä teoksena tekijänsä kulttuurikriittistä ajatuksenkulkua - se avautuu laajana ja säteilevänä pelinä suoraan tämänhetkistä Eurooppaa kohti, jonka henkisiin maisemiin on heittynyt 'huomispäivän varjo'.

T. VAASKIVI auko näkölalojan sekä kauas että syvälle. Väkevän myötäelämisen hehkulla ja taiteellisella näkijänvoimalla hän maalaa värikkäät freskonsa XX vuosisadan ihmiskohtalosta paljon kauempaa, aina Länsimäiden myytillisestä muinaisuudesta saakka. Olemme läsnä sodan jälkeisen maailman huvitellessa, oivissa atmosfääreissä, hysteristen tunnelmien ja synkkien aavistusten ilmakehässä, joissa häilyvät toisin ilmassa päivien vaiheet, olennosto leimahtavat liekkiin... Sillat, jotka yhdistävät uuden tieteen ja taiteen uhattuja saaria, nousevat esiin sumusta. Vaaskivi kartoittaa koko tuon laajan arkipelaagin, jota ajan valtameren kumea pauhu ympäröi - runon, musiikin ja maalaustaiteen uudet satamapaikat, nykyaikaisen elämänfilosofian ja sieluntutkimuksen alueet. Modernin tähtitieteen, astrofysiikan ja luonnontutkimuksen alueet. Historian huntujen takaa, syvältä nykyerooppalaisen rauhattomuuden sydämestä kasvaa vähitellen näky vitaalisesta kulttuurista, joka kukoisti kolme vuosituhatta sitten Välimeren rannoilla. Huomispäivän varjon taiteellisesti loisteliaimmat ja upeimmat sivut hahmottavat eteemme sen 'paakallisen Kosmoksen', jota moderni runous ja moderni elämänfilosofia etsii sivilisaation valtateillä. Rajanäkäyntinsä vanhasta ja nykyisestä länsimaisesta kulttuurista Vaaskivi suorittaa tuolla ajatusten kaksiteärisyydellä, tuolla tyylillisen ilmaisun häikäisyllä ja suggestiivisella uskalluksella, joka on hänen persoonallisuutensa salaisuus.