Tapani Kiminkinen : Liekeissä! : maalaislääkärin elämänkipinät

Takakansi

Elämä syttyy, elämä sammuu. Se voi palaa roihuavalla liekillä tai kitua tuskin havaittavana ja hiipuvana. Se voi hehkua inhimillistä lämpöä ja anteeksiantoa tai polttaa kaiken tuhkaksi.

Meillä ihmisillä on pelottava valta kannustaa tai lannistaa nostaa tai mitätöidä palkita tai tuomita rakastaa tai rangaista hyväksyä tai hylätä pelastaa tai antaa kuolla sytyttää tai sammuttaa.

Meidän käsissämme on lastemme tulevaisuus ja ihmisyyden avaimet. Avaammeko niille suljetuja ovia vai lukitsemmetko toisemme maanpäälliseen vankeuteen?

Kirjassa kuvataan arjen elämisenarvoisia hetkiä, ja katsotaan myös mitälti toista puolta: arjen saa myös helposti sammumaan. Onni löytyy usein lähempää kuin luulemmekaan – hetkistä, tunteista ja tunnelmista. Niihin ei ole mahdollista takertua, vaan niistä on päästävä irti: on pystyttävä hyväksymään hetken ainutlaatuisuus. Kun tämän ymmärtää, on mahdollista elää syvemmin tätä päivää.

Esittely

Meillä jokaisella on omat sytyttäjänsä ja sammuttajansa. Kumpiko sinä olet läheisillesi"

Maalaislääkärin elämänkipinät kertovat sytyttäjistä ja sammuttajista, joita meillä jokaisella löytyy lähipiiristämme. Ne voivat olla ihmisiä tai ne voivat olla asioita. Tunnet kyllä, kun kohtaat jommankumman.

Kauneinkin ruusu kätkee sisälleen piikin ja rajaton, oleva riemu saattaa äkkiä vaihtua lohduttomaksi suruksi. Tämä on luonnon ja elämän ankara laki, jota ihminen ei kykene loputtomista ja toivottomista yrityksistään huolimatta uhmaamaan. Ilo ja suru, rakkaus ja välinpitämättömyys, elämä ja kuolema ovat osa todellisuuttamme ja vääjäämättä aina keskuudessamme.

Kirjassa kuvataan arjen elämisenarvoisia hetkiä ja katsotaan myös mitalin toista puolta: arjen saa myös helposti sammumaan. Onni löytyy usein lähempää kuin luulemmekaan - hetkistä, tunteista ja tunnelmista. Niihin ei ole mahdollista takertua, vaan niistä on päästettävä irti: on pystyttävä hyväksymään hetken ainutlaatuisuus. Kun tämän ymmärtää, on mahdollista elää syvemmin tätä päivää - juuri sitä, mikä meillä aivan varmasti vielä on.

Elämän aika on juuri nyt. Sytymmekö yhdessä auringon kanssa terälehdet äärimmilleen auenneina vai jäämmekö varjoon laskevan auringon maahan?