Tapani Suominen : Sarvikuonojen aika

Sarvikuonojen aika on romaani vuoden 1968 sukupolvesta. Pohjalainen papinpoika Max Raattama, opiskelijaliikkeen tuntematon rivimies, etsii ajan kuohunnan keskellä kiinnekohtaa, maailmankatsomusta. Hän hakee turhaan paikkaansa niin politiikassa kuin omassa elämässään. Vastauksia ei löydy reaalisocialismista, ei hippiliikkeestä, ei seksivallankumouksesta.

Tyttöystävän ajautuminen taistolaisuuteen ja ympäristön vihamielisyys saavat Maxin lähtemään vapaaehtoiseen maanpakoon. Hän kohtaa ihmisiä, jotka uskovat suoraan toimintaan, väkivaltaiseen muutokseen. Hän saa myös tilaisuuden nähdä välähdyksen todellista sortoa, kolmannen maailman epätoivoa.

Maxista ei kuitenkaan taistelijaksi ole. Andreas Baaderin uhrikuolema on hänelle yhtä turha kuin Jeesuksen tai Chen. Usko ihmiseen on ollut vain suurta valhetta.

Tapani Suomisen esikoisromaani on kehitystarina, poliittinen seikkailukertomus, vaellusromaani. Se on elävää historiankirjoitusta aikakaudesta, jonka moni on halunnut unohtaa tai selittää kokonaan pois.