Tarjei Vesaas : Lehtokurppa

Vuosiltaan Mattis lähenee neljääkymmentä, mutta sielullisesti hän on unohtunut lapsen kehitysasteelle. Huolekkaan äidin tavoin hänen sisarensa Hege hoivaa ja elättää häntä vanhassa, rappeutuneessa mökissä järven rannalla.
Miksi näin täytyy olla? Tätä Mattis joutuu kysymään sekä itseltään että muilta. Sillä Mattis ei ole vajaamielinen, hän on täysin tietoinen omasta tilastaan, kyläläisten hänelle antamasta 'höperö'-nimestä, Hegelle tuottamastaan rasituksesta. Hän kärsii siitä ja häpeää, mutta samalla elää hyvin voimakasta, kuhkeää mielikuvituselämää, jossa on vaarallisia sanoja, outoja ja enteellisiä asioita.
Tarjei Vesaas, jonka suomalainen lukijakunta tuntee hänen hienosta romaanistaan "Kevätyö", ei esitä erittelevää ja psykologisoivaa muotokuvaa omituisesta ihmisestä, ihmispoloisen olemus kasvaa eteemme mitä moninaisimmin piirtein: lapsen avuton nöyryys, lapsen itsekeskeisyys, lapsen kyky nähdä ihmeitä jokapäiväisissä tapahtumissa, lapsen herkkä ilo ja mielipaha. Ja kun tähän lapsen maailmaan astuu vieras mies, Jörgen, johon Hege on rakastunut, huomaa Mattis olevansa tiellä. Hän ottaa kohtalon ohjat omiin käsiinsä, ja näiden kolmen ihmisen yhteiselämä saa traagisen päätöksen.
Tarjei Vesaas kertoo hänelle ominaisin vähäisin ja hienostunein keinoin, etenee rauhallisen tasaisesti; ukkospilvien lähestyminen, tapahtumien kiristymimen tragediaksi liukuu näennäisesti tyynen pinnan alla. Teoksessa on erityisen miellyttävää sen syvä inhimillinen lämpö, siitä huokuva yksinkertainen hyvyys. Harvoin liene elämätäd osattomaksi jääneen kohtaloa kuvattu näin hartaalla myötäelämisellä.