Tauno Kaukonen : Veräjättömän tarina

Tämä on tarina Veräjättömän talosta ja sen isännästä, Profeetasta, joka valmistautuu viettämään juhlapäiväänsä. Aamusta alkaen Profeetan pääkoppa soi ja kihisee ja kuhisee kuin kiljuastia. Hän kokee menneet ja tulevat, käräjöi itsensä ja yhteiskunnan kanssa. Varastetut valtion lankut, huvilasummuni ja sen luvattomat sähköjohdot, akan varakedot, pontikankeitto, infrakli eli haimatulehdus – kaikki lämähtää silmille kuin viinahimoinen kukko, joka hökäjä pontikkaosan kontaktavaan Profeetan kimppuun. Tuon tuosta maailma himmenee, aurinko paistaa kuin noetun lasin lävitse. Profeetta liukuu totuuden kehään, josta käsin maailma muuttaa muotoaan.

Mitä ovat nämä ihmiset: vöyhkä akka tyhjä virnutos naamaallaan ja siikot, väri: järjestysluvun mukaan nimetty helppohenkinen reikä. Ensimmäinen, rahikoi, joka käpertyy vihaisesti isännän emäleua vasten – rääväisu, villiruusu. Omapäisesti numeroidut Neljäs, isännän veljeksien kanssa rehevästeleva Viides. Seitsemäs, joka jyristää moottoripyörällään pääskyen raadot korvista roikkuen.

Vieraita tulee, kutsuttuja ja kutsumattomia. Punakarvainen, kähärä karva päälaelta nilkkoihin, synkkäkulmainen rotkolainen ja Talousneuvos, isännän parturoija parasta laatua. Tulee Huvikylän hienoa väkeä: vasemmistolainen tohtori ja Punton maisteri, jolla on kutsumuksena pelastaa Suomi raakalaisuudelta. Ja vähiten toivottu vieras: Amerikosta saapuva veli mies, vuosikymmenten takaisista häpeistä muistuttaja, perinnön kärkkyjä, jonka kanssa Profeetta kastaa maansa ja mantunsa.

Profeetta – vaurastunut isäntämiesties ja tuhon apostoli, joka joskus ratotuu selkeään itsenaläisyyisin, kunnes raivo ja vimma pyyhkävät kaiken tieltään – ei ole vain yksi ihminen: hänen hahmonsa heijastaa laajoja ihmispirejä. Tämä groteski, rehevä ja rikasimelinen romaani on tyyliltään parasta Kaukoista.