Tauno Koskela : Mutt kapteeni varppas syhysivä vaa ynnä muita vaivoja

Otsikko on »Rauman kieltä» ja se on saatu tämän kokoelman meritarinasta »Sukkel luuts», jossa skotlantilainen luotsi kieltäytyy tarjotusta viskistä ja kertoo sitten syynkin siihen kummalliseen seikkaan, että hän juo vain kahvia laivassa. Ja lukijalla on hauskaa. Tarinan — samoin kuin kirjan muidenkin kertomusten — käänteet yllättävät riemukkaasti ja hymy on viisaasta ja hyväntahtoisesta.

Rauman murre on Nortamon verrattomien jaaritusten ansiosta tullut tutuksi koko Suomen lukevalle kansalle. Tämä erikoislaatuinen murre tuo heti mieleen huumoria, leppoisan jutustelun ja lämpimän, omintakeisen suhtautumisen kaikkeen mitä maailmaan kuuluu. Tauno Koskela esiintyi kunniakkaasti Nortamon vaativan manttelin perijänä jo teoksissaan »Luutnantt saa suuvooro» (1943) ja »Näättäk ny, herr pormestar» (1949), jotka ovat jo kauan olleet loppuunmyytyinä.

Uusissa tarinoissaan Koskela pyytelee jatkuvasti raumalaisessa aihepiirissä ja Rauman murteessa, mutta hänen hymynsä taakse tuntuu kätkeytyvän entistä enemmän myhäilevää elämänviisautta. Hän kertoo muistelmapalasen »mansikassytlist» sodan ajoilta ja tarinoi »Riissi ja kärip -jutelmassaan viisaasti suhtautumisesta ruokiin. Mutta riemullisimmillaan hän kenties sittenkin on — kuten raumalaiset aina — kertoessaan merenkulkijoista ja heidän vaiheistaan.