Teemu Ikonen : 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten perilliset

1700-luvulla Euroopassa koettiin kirjallinen kukoistuskausi, jolloin kehitettiin uudenlaisia kertomisen tapoja. Kertomuksia pidettiin oivana keinona maailman hahmottamiseen, mutta toisaalta tieteellisen maailmankatsomuksen vakiintuminen sai monet väheksymään romaaneja ja muita sepitelmiä. 1700-luku oli myös satiirin kulta-aikaa, ja ajan julkaisut ovat täynnä muotokokeiluja, kielellisiä pelejä ja jopa räikeitä huijauksia. Näitä tehtiin kaupallisista syistä, sensuurin kiertämiseksi tai silkasta keksimisen ilosta.

1700-LUVUN EUROOPPALAISEEN KIRJALLISUUDEN ENSYKLOPEDIA avaa yleistajuisesti näitä aikakauden kirjalliselle kulttuurille tunnusomaisia ilmiöitä, käsityksiä ja toimintatapoja Jonathan Swiftistä Jane Austeniin. Se koostuu akseolellisista hakusanoista sekä esseeomaisista tekstianalyyseista ja katsauksista. Käsissäsi onkin neljä teosta yksissä kansissa: tarkkuutta kaihtamaton yleisesitys, kriittinen tietosanakirja, tutkimus kertomuksellisen ajattelun muutoksesta sekä oppikirja, joka jättää lukijan ajateltulle tilaa.