Teemu Mäki : Kuolevainen : (runoja)

Takakansi

TEEMU MÄKI (s. 1967) on Suomen tunnetuimpia ja monipuolisimpia taiteilijoita – ja ehkä kiistellyin. Esikoiskokoelmansa runot hän on kirjoittanut kymmenen viime vuoden aikana.

Mäki on julkaissut myös esseekokoelman Näkyvä pimeys (2005, englanniksi Darkness Visible, 2007). Näyttämölle hän on kirjoittanut ja ohjannut Sulkapallo-oopperan (säv. Max Savikangas, Suomen nykyteatterin museo / Kiasma-teatteri, 2005) ja näytelmän Harmonia (Von Krahl Teater, Tallinna, 2008).

Runojen aiheita ovat tahdon vapaus, sukupuolten moneus, sosialismin tulevaisuus, rakkaus, prostituutio, perhe; Markiisi de Sade, kuolevaisuus, kulutushuuma, koivujen olemus, kapitalismi, globalisaatio, eteläpohjalaisuus, erotiikan määritelmä, betoniporsaan, pihvin ja ihmisvauvan ero sekä Afrikan valo.

Esittely

"Lapsi tehdään usein kolauttamalla yhteen mies- ja naisnukkea. Tuloksena on vauvanukke, joka määrätään mieheksi tai naiseksi genitaalihavaintojen perusteella. En alistu, roikun kullissani ja viihdyn naisessa, mutta kieltäydyn olemasta vain mies."

Kuvataiteilijana paremmin tunnettu Teemu Mäki paloittelee esikoiskokoelmassaan sukupuolen ja kapitalismin aaveet. Kuolevaisen runoissa rakkaus kestää paskakärpäsen lennon verran, kunnes tulee aika munia uuteen haavaan. Mies- ja naisnuket käyvät sotaa, beniniläisen huoran suusta putoaa kapitalismin ylistyslaulu ja kainalokepeistä kasataan nuotio.

Teemu Mäki (s. 1967) on kirjoittanut runoja kymmenen vuotta. Hän on taiteilija, taiteen tohtori, sosialisti, ateisti ja kannattaa prostituution laillistamista. Mäelle taide on joustavampi ja monimuotoisempi versio filosofiasta ja politiikasta. Hän toivoo ruudun takana nääntyvien lasten syövän enemmän suklaata - kunhan se ei vain romuta asuntolainan maksuaikataulua.