Tellervo Rouhiainen : Peilaajatyttö ja mustankiiluvat kengät

Peilaajatyttö katsoo itseään ja maailmaa: onko peilin vika, kun asiat näyttävät vinoilta ja vääristyneiltä, kun ihmiset eivät välitä toisistaan vaan haluavat hyötyä, nöyryyttää ja alistaa?

Reeta on ollut kaupungissa valokuvamallina. Hänen kuviaan on ollut lehdissä, ja maine on kantautunut kotikylään saakka. Nyt hän palaa kotiin. Ylpeä, kuuluisa Reeta. ... Vain hän itse tietää, että on tullut jäädäkseen, monestakin syystä. Mutta koti on mitä on, oikeastaan pahempi kuin ennen. Isä ei piittaa mistään, äiti on alistettu. Ainoa tärkeä ihminen on isän äiti, mamma, johon Reeta yrittää palauttaa lapsuuden aikaisen lämpimän suhteen, mutta mamma on kovin sairas ja mielestään kuolemansairas.

Kaupungissa vapaana elänyt sielu ei anna rauhaa; 'poikaystävä' Jore tulee vieraaksi, mutta kun Jore on käynyt kylässä, isän mielestä Reetan hyväksinen myymällä hänestä alastonkuvia. Reeta pelkää, että perhe saa tietää, ja se juuri on Joren tarkoitus. Hän tietää, että Reetalla on itsetuhoajatuksia. Kaupunkiniin paluu on ylpeyden alistusta. Jos uuden elämän aloittaminen on ylipäänsä mahdollista, on sen tapahduttava täällä. Koton ei ole jäljellä enää mitään.

Tellervo Rouhiaisen osoittautui esikoisromaanillaan Sokkelopeli lahjakkaaksi sanankäyttäjäksi ja naisen elämän kuvaajaksi. Tässä toisessa romaanissaan hän kertoo oivaltavasti ihmisistä, joille maailma on näyttänyt kylmät, paljaat laksinsa: ihmissuhteita eivät säätele tunteet, vaan tottumus ja pakko, riippuvuus ja ahneus.