Tellervo Suvilahti : Tristia : runoja

Tellervo Suvilahden surumielisten laulujen pohjana on pettymys rakkaudessa, ja rakkaus merkitsee kaikkea. Mäntykukka on riuhdastu irti emäpuusta; tuntuu kuin se ei voisi juurtua uudelleen. Pettymyksestä on tullut koko elämän taakka. Se ahdistaa, se syöksée joskus epätoivon kuiluun, mutta samalla se kasvattaa selvyyteen. Ahdistuksesta nousee uusi ihminen, joka on valmis ottamaan vastaan huhtikuun, näkemään uusin silmin elämän merkit lumen keskellä. Elämän tuska, sen pimeyteen vähitellen pilkahtavat valonsäteet ja vihdoin – loppurunoissa – herääminen tästä pahasta unesta ovat saaneet näissä helposti avautuvissa runoissa kauniita, eleettömiä ilmauksia. "Tristian" kirjoittaja aistii herkästi myös luonnonnäkymät.