Teppo Mäkelä : Kanta-asukkaat : perhekronikka vuosisadan alun Helsingistä

1800-luvun lopun suuri muutto toi Helsinkiin paljon väkeä. Joukkoon kuuluivat myös Otto Mäkeläinen Loplelta ja Karl-Henrik Viljanen Orimattilasta, vauraan talon poikia kumpikin, mutta maaperinnöttä jääneitä. Seuraava sukupolvi, Jalmari Mäkelä, Väinö Mäkeläinen ja Hilja Viljanen sisaruksineen olivat jo suur-Helsingin kanta-asukkaita. Kaupungissa heidänlaisistaan tuli mitä kenestäkin; ammattimiehiä, käsityöläisiä, pienyrittäjiä, joku onnistui liike miehenä. Elämässä pyrittiin eteenpäin, osoitteet vaihtuivat Sörnäisistä Hakaniemeen, Ruoholahteen, Kulosaaren. Teoksen henkilöt elävät omakohtaisesti Suomen historian suuret käänteet: muuttoliikkeet Helsinkiin ja Amerikkaan, teollistumisen, Venäjän vallankumouksen, kansalaissodan ja 1930-luvun laman. Mutta yhä mieleenpainuvia ovat Jalmarin matka S/S Leon lämmittäjänä Itävaltaan – se kun oli ainoa mahdollisuus nähdä maailmaa, tarmokkaan Hiljan – jos oman pudon ensimmäinen pää, yritteliään Väinön hurja viljanostomatka omalla junalla Siperiaan. Muisti tallentaa myös nuoren arjen ankeat ensi hetket, iäkkät, lasten syntymät, sukulaisvierailut ja ensimmäisen neuvotyksen karvauden. 5-vuotiaan Teppo Mäkelän mieleen painuu kuva itsestään Leninistä, jonka hän näkee isänsä kanssa Hakaniemen torilla.

Moni tunnistaa tästä "tavallisten ihmisten" tarinasta oman sukunsa vaiheet. Onnellista kaikki kerrottu ei ole, mutta kun elämä itse on tarinan kirjoittanut, niin totisesti – elämältä se maistuu.