Teppo Mäkelä : Kanta-asukkaat : perhekronikka vuosisadan alun Helsingistä

1800-luvun lopun suuri muutto toi Helsinkiin paljon väkeä. Joukkoon kuuluivat myös Otto Mäkeläinen Lopelta ja Karl-Henrik Viljanen Orimattilasta, vaaran talon poikia kumpikin, mutta maaperinnöittä jääneitä. Seuraava sukupolvi, Jalmari Mäkelä, Väinö Mäkeläinen ja Hilja Viljanen sisaruksineen olivat jo suur-Helsingin kanta-asukkaita. Kaupungissa heidänlaisistaan tuli mitä kenestäkin: ammattimiehiä, käsityöläisiä, pienyrittäjiä, joku onnistui liikemiehenä. Elämässä pyrittiin eteenpäin, osoitteet vaihtuivat Sörnäisistä Hakaniemeen, Ruoholahteen, Kulosaaren. Teoksen henkilöt elävät omakohtaisesti Suomen historian suuret käänteet: muuttoliikkeet Helsinkiin ja Amerikkaan, teollistumisen, Venäjän vallankumouksen, kansalaissodan ja 1930-luvun laman. Mutta yhtä mieleenpainuvia ovat Jalmarin matka S/S Leon lämmittäjänä etelään – se kun oli ainoa mahdollisuus nähdä maailmaa, tarmokkaan Hiljan omat pruudit ensimmäinen pärinä, yrittelijään Väinön huura viljanostomata omalla junalla Siperiaan. Muisti tallentaa myös nuoren rakkauden ensi hetket, lasten syntymät, arjen surut ja ilot, nälkävuosien metkyksen karvauden. 5-vuotiaan Teppo Mäkelän mieleen painui kuva itsestään Leninistä, jonka hän näkee äitinsä kaupassa Hakaniemessä.

Moni tunnistaa tästä 'tavallisten ihmisten' tarinasta oman sukunsa vaiheet. Onnellista kaikki kerrottu ei ole, mutta kun elämä itse on tarinan kirjoittanut, niin tositesi – elämältä se maistuu.