Thomas Mann : Taikavuori

Takakansi

Thomas Mannin, saksalaisen kertojamestarin, läpimurtoteos oli Buddenbrookit (1901), taitekohta hänen tuotannossaan merkitse Taikavuori (1924), jossa hän tarkastelee sodanjälkeisen Euroopan ongelmia hienon symboliikan valossa. Vuonna 1929 Mann sai Nobelin palkinnon osittain mainittujen teosten ansiosta, osaksi siitäkin syystä, että hän alkoi esintyä ajan kiistakysymyksissä voimakkaasti demokraattisten oikeuksien ja suvaitsevaisen humanismin puolustajana.

Taikavuori sisältää jäähyväiset sotia edeltäneen Euroopan ajatusmaailmalle, dekadenssille. Se edustaa uutta humanismia, merkkipaalu sillä kirjallijantiellä, joka johti Mannin luomaan muun muassa universaalisen Josef-sarjansa. Kirjan sankari Hans Castorp, on vilpitön ja miettiväitä nuori mies, joka insinöörintutkintonsa suoritettuaan lähtee toipumaan anemiastaan Alpeille, Berghofin kansainväliseen parantolaan, missä hänen serkkunsa Joachim Ziemssen on potilaana. Hän on aikeumuksena on viettää kolmen viikon loma, mutta oleskelu joka tässä romaanissa on suhteellisen käsitte, venyykin seitsemään vuoteen. Hans elää jalon toipilaan elämää tässä kolmella samalla elämää riipaise, ratkaisu kiteytyy hänen sisävalmiudessaan myöätilan eli sairaalan mikromaailmassa. Ja täällä, ristiaallokossa, kirkastuu hänen oma näkemyksensä elämästä, hänen ihmisyyden ihanteensa.

Toinen painos.

Esittely

Saksalaisen kirjallisuuden mestariteoksen 100-vuotisjuhla.

Thomas Mannin loistelias kehitysromaani vuodelta 1924 vie taikavuorelle, kuoleman ja sairauden oudon lumovoiman piiriin.

Nuori laivanrakennusinsinööri Hans Castorp matkustaa ennen ensimmäistä maailmansotaa Sveitsiin katsomaan keuhkotautiparantolassa oleskelevaa serkkuaan. Pian käy ilmi että Hans itsekin on sairastunut, ja kolmen viikon vierailu tuberkuloosipotilaiden kansainvälisessä yhteisössä venyy seitsemäksi vuodeksi. Vuoristoparantolassa Hans Castorpin kohtaamia ovat italialainen humanisti Settembrini, terrorismiakin puoltava juutalaissyntyinen Naphta, nautinnonhaluinen Peeperkorn ja romanttisia tunteita herättävä Clavdia Chauchat. Heidän kanssaan käydyt syvälle luotaavat, ristiriitoja kaihtamattomat keskustelut avaavat Hans Castorpin silmät elämälle.

Thomas Mann (1875–1955) syntyi Lyypekissä ja asui pitkään Münchenissä. Varhaistuotantoon kuuluvat teokset Buddenbrookit (1900), Kuolema Venetsiassa (1912) ja Taikavuori (1924) toivat hänelle vuoden 1929 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen Mann siirtyi kotimaastaan ensin Sveitsiin ja sitten Yhdysvaltoihin. Maanpaossa hän jatkoi kirjallista tuotantoaan ja loi muun muassa raamatulliseen aiheeseen perustuvan Joosef-sarjan (1933–1944) ja Faust-legendalle rakentuvan, toista maailmansotaa edeltävään Saksaan sijoittuvan suurromaaninsa Tohtori Faustus (1947). Kaksi suursotaa nähnyt Mann pohtii laajassa ja monipuolisessa tuotannossaan kriittisesti maansa poliittisia asenteita ja filosofisia käsityksiä, taidetta ja psykologiaa. Häntä pidetään yhtenä Saksan kirjallisuuden merkittävimmistä nimistä. Hänen vanhempi veljensä Heinrich ja kolme hänen lapsistaan, Klaus, Erika ja Golo olivat myös kirjailijoita.