Tiina Kaila : Kuningas Rastasnokka : suomalaisia kansansatuja

Elipä ennen kuningas, jolla oli hyvin kaunis ja ylpeä tytär. Kaikki naapurivaltakuntien kuninkaat kävivät tätä kosimassa, sillä jokainen olisi mielellään ottanut niin komean prinsessan kuningattarekseen. Mutta prinsessa nauroi hilpeästi kaikille kosijoilleen ja antoi heille toisen toisensa jälkeen hullunkurisia ja pilkkanimiä. Erästä hän nimitti Tynnyrinahaksi; koska tämä oli hänen mielestään liian lihava. Toista hän taas sanoi hanhenkaulaksi, kolistajaksi, koska tälle oli käheä ääni. Kolmas oli isonenäinen ja hänelle prinsessa antoi nimeksi Rastanosokka. Kuninkaat palasivat koteihinsa tyhjin toimin ja suutuksissaan. Ja kun huhu levisi prinsessan julmasta käytöksestä, ei linnaan saapunut lopulta enää yhtään kosijaa. Tuskantuneena asioiden tilasta kuningas päätti antaa tyttärensä vaimoksi ensimmäiselle kerjäläiselle, joka sattuisi ilmaantumaan prinsessan ikkunan alle. Ja sen päätöksen hän ilmoitti myös koko kansalle. Mutta kerjäläiset välttivät kulkemasta lähellä linnaa, koska hekin olivat jo kuulleet, miten armoton prinsessa oli sanotaan, miten julma käytökseltään. Vihdoin jonakin päivänä prinsessan ikkunan alle istahti kuitenkin vanha, resuinen kerjäläiskuningas soittamaan viulua. Kun kuningas huomasi kerjäläisen, hän juoksi oitis alas pihalle. 'Kuulehan, ukko', hän sanoi miehelle ja tarttui tätä käsivarteen, 'tätä saat kuninkaan tyttären palkaksi soittostasi.' 'Voi, voi, en minä rohkenisi vaimoksi ottaa moista, saat sittenkin kohtaloksesi hänet', määräsi kuningas ja antoi viedä prinsessan kerjäläiskuninkaan matkaan. He taivalsivat jalkaisin niin monta päivää, että prinsessan silkkikengät hiersivät hänen kantapäänsä aivan verille ja lopulta heidän täytyi istahtaa niityn laidalle lepäämään. 'Kuka tämän kauniin niityn mahtaa omistaa?' prinsessa kysyi. 'Kuningas Rastanosokka', ukko vastasi. 'Kunpa olisinkin ottanut kuningas Rastanosokan miehekseni', prinsessa huokasi. (Kuningas Rastanosokka -sadun alku)