Timo Airaksinen : Vanhuuden ylistys

Kukaan ei ole nykyään enää vanha. Timo Airaksinen osoittaa filosofisessa kirjassaan, että moderni vanhus valitsee vapaasti oman ikänsä, rakastuu, matkustelee, opiskelee ja hulluttelee, aivan kuin nuoret ikään. Vanhus merkitsee vapautta: ei ole enää työikäisen velvoitteita, on vain oikeuksia. Mutta sitten tulee romahdus ja kuolema. Airaksinen kysyy, mitä ihmisestä lopultakin jää jäljelle, muisto ko vain. Onko kuolleella oikeuksia, kunnioitetaanko hänen tahtoaan? Entä onko ihmisen vanheneminen ainutlaatuisempaa kuin talojen ja tavaroiden, kasvien ja eläinten? Ja miksi joissakin kulttuureissa halveksitaan vanhutta, vaikka se perinteisesti on ollut varsin arvostettua ja vaikka historiasta tunnetaan lukuisia vanhusten mainetekoja?

Timo Airaksinen on etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori sekä käytännöllisen filosofian laitoksen esimies Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut tutkimuksia tietoteoriasta, filosofian historiasta ja etiikasta sekä yliopiston ja lukion oppikirjoja. Hänen viimeisimmät teoksensa ovat Johdatusta filosofiaan (1994), Todellisuuden kosketus (1997), Minuuden rakentajat (1999) ja Rakkauden vangit (2001).