Timo K. Mukka : Punaista ; Koiran kuolema ; Ja kesän heinä kuolee

Runokokoelma Punaista ilmestyi vuonna1966, eikä sitä ole ollut saatavilla liki neljäänkymmeneen
vuoteen. Kirjaa hallitsevat henkilökohtaiset aiheet, se liikkuu rakkauden ja kuoleman teemoissa
kiihkeästi ja naiivistikin. Mukana on muutettuina joitakin teoksen Maa on syntinen laulu
balladirunoista. Subjektiivisuutensa, tyylillisen epäyhtenäisyytensä ja aihepiirinsä vuoksi kokoelma
sai ristiriitaisen vastaanoton. Novellikokoelma Koiran kuolema ilmestyi vuonna 1967. Mukka
yhdistää kokoelmassa havaintoja ja fantasiaa. Taiteilijan yksinäisyys korostuu minämuotoisissa
jaksoissa, joista on vain kaksi ovea, seksuaaliseen unelmaan ja väkivaltaiseen kuolemaan.
Keskeisimmät novelleista ovat elämäkerrallisia, kokoelmaa hallitsee kuolema-aihe. Kokoelman
päätösnovellissa tekijä rinnastaa koiran kuoleman ja isän kuoleman, rinnastus on täynnä surua.
Novellien tyylilaji on impressionistinen, välähdyksenomainen perspektiivin avaaminen henkilöiden
elämään ja pyrkimyksiin.
Ja kesän heinä kuolee (1968) on eräänlainen päiväkirja kirjoittamisen vaikeuksista,
tunnustuksellinen rapsodia, joka yhdistelee kirjailijan kannanottoja ja tajunnanvirtoja. Teoksen
kehyskertomuksessa kuvataan miestä, joka talvisessa koivikossa on saanut luodin vatsaansa. Teosta
voidaan pitää allegoriana Mukan omista sairauksista sekä ideologisena kuvauksena pettymyksestä,
yhteiskunnallisesta vieraantumisesta ja henkisestä yksinäistymisestä. Todellisuus ja kuviteltu ovat
siinä jännitteisessä suhteessa.