Timo Koivusalo : Pekko ja outolintu

Pitääkö rastaanpoikasten teititellä vanhempiaan, vai saavatko ne räkystää kuin vertaiselleen? Mikä on poliisin uusi salainen supersammakko-osasto? Millainen olisi kauko-ohjattava lintuhäkki, jossa undulaatti voisi olla vapaa pääsemättä karkuun?

Pekon riippumattofilosofiointi ja linnunpesäpallon pelaaminen katkeavat, kun Tyräahon pikkupitäjän vanhalle kaatopaikalle ilmestyy salaperäinen mies. Pian alkaa kylässä tapahtua yöllä kummia: kunnanlääkärin katiskat tyhjenevät, ja kirkonkellarin kellarista katoaa viinipulloja. Toisenlainen seikkailu alkaa kuitenkin, kun historioinnin Pipsa-arkeologisiin johdattaa Pekon hänen elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Kreikassa Pekko perehtyy buzuki­tansseihin ja opettaa paikallisia pelaamaan mustapekkaa, mutta koska Pekko on kuka on, viranomaiset sekoittavat hänen toiallilunsa Vapautusrintama Variksen toimintaan. Pekosta tehdään mediassa kansainvälinen huipputerroristi – ja kaikki vain siksi, että japanilaiset hevoset saisivat sanoa 'ihahahaa' eikä 'hih hih'.

Pekko ja outolintu -romaani on televisiosta ja elokuvista tutun hahmon uusi aluevaltaus. Kun tällaisesta veijarista romaanin kirjoittaa, tuloksena ei voi olla muuta kuin veijarromaani – ja vielä hulvattom sellainen.