Timo Lappalainen : Kultainen noutaja

Palellaan sitten ovet levällään, kesää odotellessa. Keskusteluyritykset valuvat viemäriin, kaiken kauniin olen nähnyt kääntävän selkänsä. Hyvätuoksuisia naisia menee ohi. Turha yrittää, old chap. "Hei mies, voit olla jo voittaja", kuiskaa paholainen korvaani. Yksinäisyyden voi pitää sisällään kuin huonon humalan. Kun kukaan ei liiku, kehänkään ei satu.

Kovaksi keitetyn proosarunon Philip Marlowe nuhruisessa takissaan pölyisen toimiston iltapäivähämärässä palaa kehiin vahvalla kokoelmalla. Timo Lappalainen kirjoittaa suvereenia tekstiä kuolemasta ja rakkaudesta. Runojen tunnelma on melankolinen, mutta Lappalaisen silmäkulmassa pilkehtii hirtehisen huumorin ilotulitus. Elämä on ja menee ohi.

"Lappalainen kirjoittaa vaativasti, rosoista, todentuntuista ja kaunistelematonta, kertovaa runoa..." – Parnasso