Timo Siukonen : Puusuksia Suomesta : unohdettujen suksiseppien ja suksitehtaiden elämää 1880-1960

Takakansi

"Todellinen suksimestari on Ilomantsin Koveron kylässä loismies Pekka Toroskainen. Yöpöyksin on hän 24 vuoden ajalla valmistanut suksia keskimäärin noin 140 paria vuodessa, mikä jo koko tuolta ammattiajalta tekee 3360 paria." - Sanomalehti Uusi Suometar, 10. maaliskuuta 1891

Uutinen on jälkikäteen luettuna erikoinen, koska tässä ajassa ei ole enää suksimestareita, ei loismiehiä eikä uusia puusuksien valmistuksiakaan. Puusuksia Suomesta -kirja nostaa esiin sen uuden suhdanteiden supistajet 1800-luvun lopulta lähtien, kiihdytsmäen hiihtokilpailut ja paikalliset suksimiilunlasku sekä maanmainiesti yltäneen suksiteollisuuden.

Kansalaissodassa 1917 suksia oli vähän ja sodanjohdon kyky käyttää hyväksi hiihtojoukkoja puutteellinen. Sotaväen komentaja, kenraali Karl Wilkama käynnisti 1920-luvun alussa mittavat suksistrategiat, johon kuului oikeanlaisen sotilassuksen kehittäminen, hiihtojoukkojen kouluttaminen, talodnjohynn strategioiden luominen, niihin liittymistä korostavan propagandan kehittäminen sekä suksituotannon laajentaminen. Toimenpiteet muodostivat yhden tärkeän lenkin talvisodan ihmeessä.

Yhdestä koivutukista veistettyjen puusuksien tuotanto riitti 1960-luvulle asti. Markkinoille 1930-luvun lopulta tulleet liukusukset syrjäyttivät täyspuusukset koneellistumisen ja teollistumisen seurauksena ennen uutta kalvomuotoa, muovi- ja lasikuitusuksien aikakautta 1970-luvulla.

Timo Siukonen (s. 1952) varttui lapsuutensa keskiöissä mm. Puuppolan, Jyväskylän ja Suonenjoen sekä nuoruusaikansa Jyväskylän seudulla. Siukosen isoisä Julius Uusitupa kuoli juuri päästyään suksitehtaan omistajaksi 1955. Puusuksenvalmistuksen perinteet heräsivät, kun samalla nuoruuden suksitehtaalta jääneet kokeilusukset saivat jatkoa. Eläköidyttyään vuonna 2012 lehtäkelkke Helsingin Sanomista 38 vuoden pestin jälkeen hän on jatkanut suksien ja suksialan, median ja arjen yhteyksiä sekä oman yrityshistorikin käsikirjoituksen.

Esittely

Sanomalehti Uusi Suometar julkaisi 2010-luvun ajattelulle hyvinkin vieraan tuntuisen uutisen 10. maaliskuuta 1891: Todellinen suksimestari on Ilomantsin Koveron kylässä loismies Pekka Toroskainen. Ypöyksin on hän 24 vuoden ajalla valmistanut suksia keskimäärin noin 140 paria vuodessa, mikä jo koko tuolta ammattiajalta tekee 3360 paria.

Uutinen on jälkikäteen luettuna erikoinen, koska tässä ajassa ei ole enää suksimestareita, ei loismiehiä eikä uutisia puusuksenvalmistuksesta. Puusuksia Suomesta -kirja nostaa esiin nuo sadat unohdetut suksisepät 1800-luvun lopulta lähtien, heidän käsityötaitonsa ja paikalliset suksimallinsa sekä maailmanmaineeseen yltäneen suksiteollisuuden.

Kansalaissodassa 1917 suksia oli vähän ja sodanjohdon kyky käyttää hyväksi hiihtojoukkoja puutteellinen. Sotaväen komentaja, kenraali Karl Wilkama käynnisti 1920-luvun alussa määrätietoisen suksistrategian, johon kuuluivat oikeanlaisen sotilassuksen kehittäminen, hiihtojoukkojen kouluttaminen, talvisodankäynnin strategioiden luominen, hiihtämistä korostavan propagandan kehittäminen sekä suksituotannon käynnistäminen. Toimenpiteet muodostivat yhden tärkeän lenkin talvisodan ihmeessä.

Yhdestä koivutukista veistettyjen puusuksien tuotantoa riitti 1960-luvulle asti. Markkinoille 1930-luvun lopulla tulleet sälesukset syrjäyttivät täyspuusukset koneellistumisen ja teollistumisen seurauksena ennen uutta vallankumousta, muovi- ja lasikuitusuksien aikakautta 1970-luvulla.

Timo Siukonen (s. 1952) varttui lapsuutensa kesälomien aikana 1950-luvulla Uusituvan suksitehtaan varjossa Jyväskylän maalaiskunnan Salmelassa. Suksitehtailija Julius Uusitupa kuoli 1950 ja yritys meni konkurssiin 1955. Puusuksenvalmistuksen historiaa Siukonen innostui tutkimaan suksitehtailijan pojanpojan, professori Matti Uusituvan kehotuksesta sen jälkeen, kun hän oli jäänyt 2012 eläkkeelle Helsingin Sanomista 38 vuotta kestäneen toimittajan uran jälkeen, perustanut oman media-alan yrityksen ja saanut valmiiksi Hiihtokeskus Himosvuori Oy:n yrityshistoriikin käsikirjoituksen.