Toivo Pekkanen : Teokset 1-7 (muistopainos)

"Toivo Pekkanen oli perinyt entisiltä suomalaisilta kirjailijapolvilta korkean kunnioituksen sitä kutsumusta kohtaan, jonka hän oli itselleen valinnut. Hän oli, toimiessaan aktiivisesti ammattityömiehen piirissä, päätynyt tuntemaan vähäväkisten tarpeet. Elämä oli koskettanut häntä kärkevästi. Niinpä hän ei milloinkaan käsittänyt kirjailijaa helppohintaisen huvin jaka jakajaksi ja viihdyttäjäksi; ei, kirjailija oli herättäjä, julistaja, opas, kasvattaja. Hän lausui tämän käsityksensä monesti. Selvimmän muodon Kirjailijan tehtävänä on herättää niitä, jotka nukkuvat, jotka kaatuvat keppiutta elämän rutiinisen pyörteen keskellä. Hän halusi löytää totuuden miksi ihmiset elivät ja kuolivat juuri ja juuri murheen alka, kun aamun kynnys, lähti tahto kulkea leivän kautta valkeuden maahan, sinne, missä päivän piiri. Suurten edeltäjiensä lailla Toivo Pekkanen toteutti tämän kutsumuksensa. Hän liittyy suuren kansalliskirjailij aimme rajan taakse siirtyneeseen, mutta ikäti elävään joukkoon, jota tämä kansa tulee aina nimittämään opettajik seen ja profeetoikseen; niihin, joiden lippu on sen nuorison marssivan rivistön edessä, jotka tahtoo uhrata elämänsä ja työnsä isänmaalleen. Hänen teoksensa tulevat aukeamaan niille, jotka etsivät vastausta elämän suuriin kysymyksiin; niille, jotka kysyvät, miten tämä kansa eli, kasvoi, kärsi ja iloitsi; niille, jotka etsivät runon kulkekaa murheensa ja pimeytensä keskellä."

AKATEMIIKKO MARTTI HAAVIO muistopuheessa 8.6.1957