Tom Neale : Yksinäisen miehen saari : Kertomus kuudesta vuodesta autiolla saarella

Asumaton valtameren saari, missä ihminen makailee palmupuiden katveessa katsellen maininkien loputonta saattoa, missä elämä on paratiisimaisen huoletonta ja vapaata — kukapa ei olisi elätellyt haaveita jostakin tämän­tapaisesta? Uusseelantilainen Tom Neale haaveili autiosta saarestaan kolmekymmentä vuotta, mutta päin­vastoin kuin ne muut, hän lopulta toteutti haaveensa. Ja tässä kirjassaan hän kertoo kuudesta vuodesta, jotka hän vietti Suvarovin atollilla keskellä Tyyntää merta. Atollilta oli 200 mailin matka lähimmälle asutulle saarelle Manihikille, ja laivareitit kulkivat niin kaukaa, että hyvä jos yksi laiva vuodessa häiritsi hänen rauhaansa.

Saiko hän mitä tavoitteli? Tom Nealen kuvitelmat eivät aivan kai­kaan olleet uutisia ja ihannoivia: hän tiesi, että pysyäkseen hengissä saarivaltakunnassaan hänen oli kamppailtava koko tar­mollaan luonnonvoimia vastaan. "Yksinäisen miehen saari" ku­vaa hänen jokapäiväistä elämäänsä atollin suurimmalla saarella, puolen mailin mittaisella Anchoragella. Hän laati itselleen puutar­han, huolehti kanatarhastaan, kalasti, kehitti erilaisia käyttötapoja kookosmaidolle ja muille saaren antimille, koki yllätyksiä, jotka olivat vähällä tehdä lopun hänen idyllistään, jopa elämästään.

Mutta oli toki päiviä, vuosiakin, jotka täysin vastasivat kuvitelmia tropiikin paratiisisaaresta; Tom Neale todella tunsi kokeneen­sa toiveidensa toteutumisen. Hänen välityksellään myös lukija pääsee osalliseksi tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta. Ja lukija iloitsee siitä, että saaren harvalukuisten vieraiden joukossa oli ka­meran käyttäjiä: teoksen kuvitus on jotakin sellaista, joka todella jää mieleen.