Tommy Tabermann : Jumalatar

Voi kuinka Anna kaipasi niitä öitä ja sitä elänitä! Se tuli varovasti koivujen varjosta, jännitti ruumiinsa ja katsoi An­nan ikkunaan. Sillä oli nuorukaisen vaaleakiharainen pää ja pohjattoman siniset silmät – kuin Mikaelin silmät. Toiseksi viimeisellä käynnillään se uskoi Annalle salaisuutensa, oman lakinsa: Kentaurin lain. Anna oli kauan sitten luopunut kuvitelmasta, että vapaus löytyisi muualta kuin omasta itsestä. Ja omassa piilossaan hän oli repinyt lasittuneita kerroksiaan. Yksinäisyydessään hän oli oppinut että hänellä oli jalat joilla voi seistä ja kädet joita voi ojentaa halunsa mukaan ja joilla voi tarttua. Se oli huimaava tunne! Ja niinä hetkinä kun kaikki oli hajota jälleen, hän ajatteli Kentauria. Kentauri antoi sen voiman, sen rakkauden lain, jonka turvin hän olisi jaksanut vaikka maailman ääriin.

'Jumalatar' on kirja Annasta ja kuudesta ihmisestä hänen ympärillään. Ja Kentaurista. Se on kirja ihmisen sisäisestä vapautumisesta, siitä miten meidän on läpikäytävä tuskamme ja pelkomme, jotta me tuntisimme omat ääriviivamme ja olisimme vapaat koskettamaan toisiamme.

'Jumalatar' on Tommy Tabermannin toinen romaani. Se jatkaa ja syventää sitä sanomaa jonka alku oli 'Suudelmassa', Tabermannin edellisessä romaanissa.