Tõnu Õnnepalu : Mandala

Takakansi

Onnen kaavaa on etsitty aina ja etsitään edelleen. Joskus onni tuntuu yksinkertaiselta ja käsin kosketeltavalta – niin kuin ladakhilaisten munkkien rakentama värikäs hiekkamuodostelma, mandala.

Mandala on lämminhenkinen kuvaus elämästä maalla. Tapahtumineen ja henkilöineen se kertoo jotakin perin alkuperäistä ja rehellistä onnesta ja sen tavoittelusta. Mandalan kaltaisen muodostelman ympärille rakentuu romaanissa kaikki: kirjailija ja hänen kaksi kissaansa Rulli ja Sifka, Keltainen talo, sen tapahtumat ja ihmiset; vanhan kartanon ja lähiseudun historia kolhoosin lopettamisen jälkeen ja harvalukuisten asukkaiden arkipäivän toimet.

Arkifilosofiaa viljelevä kirjailija hakeutuu maalle, sillä hiljaisuus sopii hänelle. Hän haaveilee maisemaan liittyvistä konkreettisista ammateista, kuten puutarhurin töistä ja metsänvartijan tehtävistä, suunnittelee jotain uutta ja vauhdikasta, keskustelee itsensä kanssa, kunnes palaa taas omaksi itsekseen ja omiin toimiinsa vanhan kartanon vieressä sijaitsevaan Keltaiseen taloon. Yksin hän ei ole: onhan hänellä seuranaan kaksi viisasta kissaa.

Esittely

Mandala on lämminhenkinen kuvaus yksinäisen miehen elämästä maalla. Teoksen keskiössä ovat lähihistoria, nykymeno, yksinäisyys ja yhteyksien etsiminen - kaikki kahden mainion kissan silmien kautta nähtynä!

Tapansa mukaan Onnepalu on asettanut itsensä kirjan päähenkilöksi, monissa erilaisissa rooleissa. Päähenkilö, yksinäinen mies, on pohjimmiltaan kirjailija mutta ryhtyy mielikuvituksessaan muihinkin toimiin esiintyen milloin missäkin luonnonläheisessä ammatissa. Päähenkilön ja hänen kissojensa rauhaa ja vuodenaikojen vaihtelun odottelua sotkevat vain satunnaiset modernin maailman hullutukset. Maatalon elämässä kaikki lipuu hiljaa eteenpäin vanhan kyläyhteisön kadotessa ympäriltä.

Onnepalu kirjoittaa harkiten ja hitaasti. Mandala on rehellinen kertomus, jossa ei ole uhoa, ei keimailua eikä omahyväisyyttä.