Topi Tarkka : Sigfrid Sirenius, legenda jo eläessään

Sigfrid Sirenius, näkijä, on käyttänyt sivekästä lausetta: »Jättiläisen harteille asettunut kääpiö näkee kauemmaksi kuin jättiläinen itse.» Hän katseli kauaksi eri tieteidenkin tasolta mutta hän näki kauaksi myös tavallisen ihmisen tasolta: merimiesten maailmasta, itsetyään etsivien teollisuusseutujen elämästä, metsänmiesten puutteellisista oloista, laitakaupungin varjoisilta kujilta, kansalais­sodan haavojen keskeltä ja elämästä, jossa oli unohdettu hengen maailma.
Sireniuksen johtopäätökset ja toiminta käytännössä olivat niin poikkeavat, että hän aluksi tuntui soveltuvan rakentavaksi elementiksi vallitsevien ratkaisu­mallien maailmaan. Häntä sanottiin pimeäksi parruoksi, punaiseksi roiskelepaksi, pätkikuksi, tai hänet näh­tiin pedon merkki kädessään ja otsassaan. Hän oli kuitenkin — vaatimattomaksi julistuksensa alusta alkaen — aitojen puhujen rakentajassa, työtovereiden henkiinherättäjä, taistelijana puhdistaja, kristillisen ilon ja vapauden saarnaaja, rauhanrakentaja arvo. Kun Rolf Arnkilin, Jyrki Eskolan ja Sigfrid Sireniuksen »Perimmäisten kysymysten äärällä» ilmestyi ja sai maassamme ainutlaatuisen menestyksen, tuskin Sireniuksen »legendassa» oli säröjä.