T.s Eliot : Yksityissihteeri : komedia

Kun Thomas Stearns Eliot (s. 1888) v. 1948 sai Nobelinpalkinnon, Ruotsin Akatemia antoi sen hänelle ensi kädessä hänen saavutuksistaan lyyrikkona ja kriitikkona. Kumpaankin hänen vaikutuksensa on anglosaksisen kirjallisuuden piirissä ollut koulua luova, ja se on tuntunut englantilaisen kielenalueen ulkopuolellakin, jopa Skandinaviassa ja meillä asti.
Yleisön laajimman osan tuttavaksi Eliot on kuitenkin tullut näytelmäkirjailijana. Nyt jo neljännesvuosisadan ollut ajan on hänen keskeisimpiä kirjallisia pyrkimyksiään ollut runon palauttaminen näyttämöllisiksi ilmaisuinoksi, ts. nykykielisen runonäytelmän luominen. Ensimmäisen menestyksensä tässä asiassa saavutti hän kolmikyymmenluvun loppupuolella uskonnollishistoriallisella näytelmällä Murder in the Cathedral (Murha katedraalissa). Vasta 1949 valmistuneella, nykyajalle sijoitetulla 'Cocktailkutsut'-näytelmällä hän saavutti kansainvälisen menestyksen, mutta se olikin sitten laatujaan jo miltei sensaationmainen. Kaikilla nämä näkemyseltaan hiukan arvoituksellinen anglokatolilainen komedia herätti tavatonta huomiota, ja seuraavien parin kolmen vuoden ajan Eliot ja hänen näytelmänsä olivat eri puolilla maailmaa milteipä keskeisimpänä kirjallisten keskustelujen aiheena ja niin kiistojen kuin kiitostenkin kohteena. Ja näin myös meillä.
Siten Eliotin uuteen näytelmään kohdistuivat tavallista suuremmat ennakko-odotukset. Aivan ilmeisellä mieltymyksellä otti suomalainen yleisö 'Yksityissihteerin', jonka Kansallisteatterin Pienen Näyttämön esityksenä tämän kuun näitelmää nyt Delfiini-sarjassa saatamme suomalaisten käsiin, uskomme, että tämä hauska ja hienostunut, aidon englantilaisen huumorin ja lämpimän tunteen sävyttämä huvienceylmä on valloittava myös lukijan mieluisuusion.