Tuomas Rimpiläinen : Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta

Takakansi

"Oletko joskus dekkaria lukiessasi pohtinut, voisiko kirjassa esitetty tarina tapahtua oikeasti? [...] Rimpiläisen teosta lukiessa tätä ei tarvitse miettiä. Kirjassa esitellyt rikostarinat ovat totta, mutta tarinoita kuljetetaan vetävän rikosromaanin keinoin." – TURUN SANOMAT

"Vähän kymmenen jälkeen MARGIT NIININEN saapui ulko-ovelle. Nainen oli pukeutunut eleettömän tyylikkäästi, jopa yksinkertaisesti. Hoikat kasvot ja kapeahko suu saivat hänen silmänsä näyttämään suuremmilta kuin ne olivatkaan. Talvihatun alta pilkottavat hiukset olivat tummat, ja ne kihartuivat latvoista aavistuksen. Nainen oli kaunis. Silloin etsivät astuivat esiin varjosta ja esittäytyivät."

Elokuussa 1927 arvosteluverolta keskeltä Turkua löytyi tunnetun kauppiaan ruumis, jota oli ammuttu päähän. Vaikeassa rikostutkinnassa jäljet johtivat arvoituksellisen upeasti esiintyvään Margit Niiniseen. Kun totuus traagisesta rakkaustarinasta lopulta Eurooppa horisi siitä. Brittilehti TIMESIN mukaan jopa Ibsenin tragediat kalpenivat Turun tositarinan rinnalla.

MESSUKYLÄN VERITEKO on kokoelma 1920- ja 1930-luvun rikostarinoita, joissa jokainen yksityiskohta on tosi. Arvostetun rikostoimittajan teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2015 ja saavutti nopeasti kulttimaineen rikostietoklassikkona. Uuteen painokseen on lisätty uutta tietoa sekä kuvallite, jotka antavat kasvot teoksen rikostarinoille.

Esittely

Messukylän veriteko on rikostietoklassikko jo syntyessään. Kirja on kokoelma 1920- ja 1930-luvulla tapahtuneita rikostarinoita, joissa jokainen yksityiskohta on tosi. Arvostetun rikostoimittajan kirjoittama teos perustuu erittäin laajaan lähdemateriaaliin.

Tarinoiden päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, alamaailmasta ylimpiin portaisiin asti. Kerrontatyyli vaihtelee trillerimäisestä psykologiseen kuvaukseen siitä, mitä syytetyn ja häntä puolustavan asianajajan mielessä liikkuu oikeudenkäynnin aikana.

Teos herättää ajatuksia ikuisista teemoista: rikollisuuden sosiaalisista ulottuvuuksista, sotatraumoista, rangaistuskäytännöistä, rikostutkinnan ammattitaidosta ja omankädenoikeudesta. Voiko henkirikos olla joissakin olosuhteissa ymmärrettävä, kun sen motiivi on inhimillisesti käsitettävä?