Tuomas ym. Nevanlinna (toim.) : Espoo, totuus Suomesta

ESPOO on kitkaton rakennelma, tehokkuuden kotimaa ja joustavan työelämän mallikas vapaavaltio. Se on nuorekas, dynaaminen, sujuva ja muuntautumiskykyinen tila, josta vastarinta on eliminoitu ja velka menneelle kuikistettu. Vai onko? Eikö olisikin helpompaa saada valkohai elämään jugurttilla kuin hyväksyttyä osayleiskaavan täsmennyspyytä autotalin laajentamiseksi Espoon kaupungin kaavoitusosastolta? Eikö juuri tahmeus ole tämän joustavaksi tekeytyneen rakennelman luovuttamaton tavaramerkki? Espoo on jollakin tavalla hyvin omituinen paikka. Kun siitä yrittää kertoa vitsin, tarina osoittautuu todeksi. Espoon todellisuus puolestaan muistuttaa uhkaavasti vitsiä... Vai onko Espoo paikka ensinkään? Ehkä se onkin vain mielentila, hetkellinen tuntemus tai häivähtävä haikeus siitä, ettei minkäänlaista paikkaa kotina, ympäristönä tai historiallisen jatkumona ole olemassakaan? Silti, ja juuri siksi, Espoo on totuus Suomesta. Se on jo se, miksi koko muu Suomi vasta pyrkii. Muut ovat matkalla, Espoo on jo perillä.