Tuomo Polvinen : Valtakunta ja rajamaa : N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898-1904

Professori Tuomo Polvisen maamme historiaa kartoittava upea tutkimustyö jatkuu. Kenraalikuvernööri Bobrikovin nimellä on Suomessa kohtalokas kaiku. Millainen hän oli ja mihin hän pyrki?

"Vaivaan parhaillaan päätäni sillä, kenet nimittäisin kenraalikuverööäriksi Vilnaan, enkä todellakaan keksi muuta kuin kenraali Tserkovin. Syksyllä Ignatjev lähtee Kievistä - taas yksi tyhjä paikka, eikä Suomessakaan yli vuoteen ole ollut kenraalikuvernööriä. Kaikki tämä ei ole erityisen hauskaa, äiti kulta, mutta uskon lujasti, että Jumala auttaa löytämään tarpeelliset, kunnialliset, kunniakkaat ja hyödytelliset ihmiset!"

Näin kirjoitti Nikolai II Tanskassa lomalla olleelle äidilleen, leskikeisarinna Maria Feodorovnalie elokuussa 1897. Suomeen saostui Jumala ohjasi keisarin katseen sortovuosien onnettomuuksissa erityisen painokkaasti kenraali Nikolai Ivanovitsh Bobrikoviin, joka sai nimityksen useiden muiden kieltäydyttyä siitä, ehkäpä myös vastahakoisesti.

Mihin Bobrikov pyrki? Oliko kysymys Suomen venäläistämisestä vai raiteiltansa ajautuneiden valtiollisten suhteitten palauttamisesta? Oliko Nikolai II:n halu nimittää Bobrikov vain hänen persoonansa takana, vai esiintyikö keisarikunnan johdossa piilevässä suomalaista politiikkaa koskevia erimielisyyksiä?

Mm. näihin kysymyksiin etsitään vastauksia kirjassa, jossa sortovuosista saatu kuva täydentyi oleellisesti tähän saakka pääosaltaan käyttämättä jääneen runsaan ja monipuolisen venäläisen materiaalin pohjalta.