Tuula-Liina Varis : Kilpikonna ja olkimarsalkka

Takakansi

TÄMÄ KIRJA ON MUISTINVARAINEN JA ERITTÄIN HENKILÖKOHTAINEN. TÄMÄ KIRJA EI OLE TOTTA; SE ON MUISTOJA, TUNTEITA, KOKEMUKSIA.

Kerron siitä, minkä olen kokenut eläessäni Pentti Saarikosken kanssa päivästä päivään kahdeksan vuotta. Ja siitä, minkä olen nähnyt ja kokenut hänen viimeisinä elinviikkoinaan ja hänen kuolemansa jälkeen. Tällä tavalla tulen kertoneeksi ehkä olennaisesti enemmän itsestäni kuin Pentistä.

En kerro kirjailijasta vaan hyvin läheisestä ihmisestä ja suhteestaní häneen. Näkökulmani on naisen: rakastetun, vaimon ja yhteisen äidin, vihollisen ja ystävän. Minun näkökulmaani Pentti Saarikoskeen ei ole kenelläkään muulla, siinä on tämän kirjan merkitys ja puolustus sille, että se on kirjoitettu. Muistaminen ja kirjoittaminen on ollut ajoittain raskasta. Minulle se on ollut välttämätöntä.

JOENSUUSSA, ELOKUUSSA 1994

Esittely

Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka on kuvaus elämästä ja avioliitosta Pentti Saarikosken kanssa, mutta myös avoimesti kerrottu tarina rakkaudesta ja toivosta. Teos on kirjallisuutemme hienoimpia muistelmateoksia ja siitä myönnettiinkin tekijälle vuoden 1995 Valtion tiedonjulkistamispalkinto.

Tuula-Liina Variksen vilpitön teos kuvaa aidosti elämää alkoholistin kanssa. Iloinen taiteilijaelämä ja boheemius on vaihtunut masentavaan yksinäisyyteen, surullisen juopon lohduttomaan riippuvaisuuteen. Vaikka Saarikoski ryyppäsi paljon, hän kirjoitti kirjansa selvin päin. Vaimon osa oli huolehtia, rakastaa ja hoivata - loputtomasti.

Suhde loppui vuonna 1975, jolloin Saarikoskella oli jo uusi vaimokandidaatti katsottuna.