Tuulikki Pekkalainen : Punavankileirit 1918 : suomalainen murhenäytelmä

Takakansi

SISÄLLISSODAN PÄÄTYTTYÄ keväällä 1918 valkoisten voittoon noin 80 000 punaista kuljetettiin vankileireille. Nälän lisäksi sairaudet, kulkutaudit ja raaka kohtelu tappoivat eri arvioiden mukaan 12 000–14 000 vankia. Mannerheim kielsi leirien arvostelun, niinpä lehdistössä julkaistiin valokuvia hyvin järjestetyistä oloista ja iloisista leiriläisistä. Vankileirikriiriuuden paineessa perustettiin kasvatusasiain osasto, jonka johtoon määrättiin pappi, Kiinassa lähetyssaarnaajana toiminut Hannes Sjöblom. Hän laati ohjeet vankien kasvattustoimintaa varten. Nälkiintyneet vangit saivat urheilla Lauri "Tahko" Pihkalan hengessä, opetella käytännön käden taitoja ja kuunnella yleisistävissä luentoja, joiden tarkoituksena oli ohjata nämä harhauneet takaisin oikealle tielle. Vankien omisille lähettämät kirjeet ovat paljonpuhuvia, samoin pappien kasvattustoiminnasta laatimat raportit. Paikoin järkyttäväkin kuvitus kertoo omaa kieltään leirien arjesta. Kirjassa on lisäksi tilasto-osuus, jossa on muun muassa surmattujen punaisten naisten nimet sekä leireillä olleiden lapsivankien nimi- ja kuolintilastot leireittäin eriteltyinä.

Esittely

Sisällissodan päätyttyä keväällä 1918 valkoisten voittoon yli 80 000 punaista sullottiin vankileireille. Nälän lisäksi sairaudet, kulkutaudit ja raaka kohtelu tappoivat kaikkiaan yli 14 000 vankia. Suomen Sotavankilaitos suunnitteli kasvatus-asiain osaston, jonka toiminta tähtäsi työväenluokan valveutuneen sivistyneistön lannistamiseen, paitsi henkisesti myös fyysisesti. Kirjan koskettavinta antia ovat vankien kirjeet kotiin. 18-vuotias poika kirjoittaa äidilleen: Jääkää hyvästi, äiti. Huomenna minut teloitetaan.
Mitä suomalaisilla vankileireillä todella tapahtui, siitä kertovat nyt ensimmäistä kertaa vankien ohella myös leirien työntekijät. Kirjassa on runsaasti ennen julkaisemattomia valokuvia.