Tuulikki Soini : Petsamon laulu : kaikkea liian kanssa

Kiitetyn Petsamo-sarjan kolmas kirja.
Kaukainen maakunta Jäämeren rannalla elää toista vuosikymmentään äiti-Suomen oikeana käsivartena. Maailman ahtaimmat Jäämerelle johtavat tiet tuovat tuhansille matkailijat ja kansainväliset hotellit. Vaalden vuonoon ahven on ehkä sillin muassaan menneenkireän vaurauden alkuna. Alkaa kensioittaminen ja taruja ansion tahoamisille työmailla: "Petsamon oli oltava nimenomaan kultakaivoksen, nikkelikaivoksen, oikeiden rinnettä." Samaan aikaan vuotavat suuret, ovat käyvät kivistä kiistaa osuudet maan aarteista, kullasta ja nikkelistä. Samanaikaisesti hallitus kohdistaa epäilyksensä Petsamon väestön luotettavuuteen. Seuraa poliittisten suhteiden jäätyminen, jonka pääteksi näytellään suurrakastajien leikki elävyyden vahvistamisena eteläisen Suomen lujakyljille asti. Seurakunta, vanhojen ja nuorten, miesten, lapsien ja vaimojen, kohdalla vastusta pyyntöinsi hoidettavien osuutta maan kulttiin. Kunnes idästä nousee tulta ja kuolemaa niittävää "muusyöstä". Sen pyörteisiin jää sodan ensimmäisellä viidettä sata asukasta.
Luostarain ja naktkastevat munkkväylät ja reonat aikaisemmilta sotatiepäiviltä nimitetaan tarunomainen ja henkilökohtainen muistijälki. Sodan liikehukat muuttuvat löyhiksi köhk kähityksessä - ja oppivat kohta päivin Rajajoosepin lausuman muuttumattoman kärsimättömyyteen. Mutta paljastukset menettivät tilapäiseksi äänen.