Tuure Vierros : Lähellä kuolon rantaa : Jaakko Pentinpoika Ilkan ja Klaus Eerikinpoika Flemingin kertomukset Pinonäsin herran Hannu Hannunpoika Fordellin muotoilemina

Nuijasota, talvella 1596 puhjennut talonpoikaiskapina, on Tuure Vierroksen jäntevän historiallisen romaanin aiheena, sodan kaksi kuuluisaa päällikköä sen keskeisiä henkilöitä. Toinen oli Jaakko Pentinpoika Ilkka, ei verorästien painaman hallaisen pikkutilan katkeroitunut isäntä, vaan rikas ratsutalollinen ja maakauppias, jonkin aikaa jopa Ilmajoen nimismies. Mutta oliko hän Kramsun ihannoima ajojain poika (Suomenmaan) vai pilkkalaulun ilkeä räästälevä isäntä? Mikä sai hänet kääntymään koti­huoveja vastaan, joita talonpojat haukkuivat sontaryttäreiksi, pakoilemaan kuin takaa­ajettu eläin, virumaan Turun linnan pakkohuoneessa? — Toinen oli Klaus Eerikinpoika Fleming, Suomen käskynhaltija, valtamarski, sotaväenpäällikkö, taipumaton honka Kaarle herttuan ja hänen kannattajiensa kaskessa. Hän terrorisoi, ryösti ja telaisi. Rahvaan henki ei ollut hänelle pennin arvoinen. Mutta mitkä olivat hänen mielivaltansa vaikuttimet?

Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming olivat voimaluonteita, johtajapersoonallisuuksia — he molemmat pyrkivät siihen onneen, johon suorin tie kulkee »lähellä kuolon rantaa». Kirjailija on lähestynyt legendaarista kansannousua uudella tavalla, hän antaa kummankin päällikön kertoa oman totuutensa, tuo nuijasodan ja sen kaksi ongelmallista päällikköä tämän päivän ihmisen ulottuville.