Tytti Parras : Pensionaatti

Hanko, hankolainen pensionaatti joskus viisikymmentäluvulla. Huolellisesti katettuja aterioita säännöllisin väli-ajoin, uimapukuja kuivamassa, kroket­ tia; kaksikymmentä huonetta, itäinen lasiveranta ja läntinen lasiveranta, kirjas­to, sali, salonki, pystejä ja palmuja. Kuvassa ikivanha omistajatar ja hyvin siutut vieraat, Ebba-täti, assessor, isä, äiti. Sekä Heinämön Tuija, nuori mutta jo niin mahdot­toman paljon kokenut ja elämään niin kyllästynyt. Tärkeimpänä kaikista kuitenkin keittiön Heljä, apulainen, jolle mi käi yleensä luonnostuu, mutta jonka hurmautunut ra-kastuminen nuorempaan päivälliseiseen saä täyttykseensä samoin kuin hänen sopimaton esiintulonsa aiheuttaa myrhmäh filmamaan ihan oikeaa suomalaista elokuvaa. Ja kaikKialla, pelkkänä säilinnä silmässä ja korvana, pieni poikapahatunasilaisella uteliaisuüdella, täynnän elämään ennakohdottonuudesta.

Tytti Parraksen uusi romaani koostuu sarjasta heleitä, herkkiä akvarelleja eräältä kesältä, josta on jo kauan. Se on myös kertomus rakkaudesta ja sen ikuisista, aina kuitenkin yhtä yllättävistä ja järkyttävistä laeista. Parraksen proosa lumoaa; se elää täysin ainutlaatuisella tavalla, on täynnä merkitystä ja sisältöä joka ulottuu pitkälti kuvattujen tapahtumien ulkopuolelle.