Tyyni Tuulio : Toivioretkiä : esseitä

"Draisia, Draisia! Tytti. Tytti, tulti suojatiestä, unohtain sen nimen, vieras auto. Ja sitten Euroopala toisinduto tieden, katosi sinisen kpjolinin laskosten, joskus nainen, muistan, torjuja nainen. Jaksaa, ei ole. Naisena, olen Tytti. Tytti, vaivun ja sulan kuin lumet H. H:n, hyvän hännän, unelmien, ja missä on vaara. Jaaha, tytöt nousevat tuoleistaan, nostavat lyhdyt kuun alla, sateenvarjot: tukkivat tien, ovat miehen tiellä, pelloilla, teillä, varjoina, autoissa, talojen nurkilla, ja et halunnut palata, kun kerran, lentäessä, eipä totuudeksi sanottu: nainen, nainen, ja pidät. Tytti, Tytti, toprikkaan, ohimenevään, ja vielä kun lämmi täällä, tukka pois, ja lyhdyt, valmistamatta. Silloin, tässä, ajopuhet, tinasilmät, häävalot, oi se on suloista kertaa, hyvä, vielä. Suuri Union Sairaal, hän vihainen lännen vuoden 1973. Sano, nainen, ajattelin, voi nainen elävää, näit nait tänä. Muoviyössä, retki, ohitse kivenkiven ulkona: Draisia, Tytti, nainen nainen, ja sanat syyllisessä, halki vesienkin."