Ulla Katainen : Taivaansilmä

Mummolassa Tuuli huomasi serkun pannan heti. Muovi välkkyi kirkkaana hiusten keskellä ja näytti melkein diadeemilta. Sellaisen Tuulikin olisi halunnut. Keltatukkainen paperinukke hymyili suu punaisena. – Se on prinsessa Pirkitta, Liisa sanoi. – Äiti teki sille hääpuvun. Liisa nosti valkoisen leveän mekon nuken päälle ja taittoi läpät taakse. Huntu oli erikseen ja siinä kruunu niin kuin oikealla Birgitalta. – Äiti lupas tehdä Hansinkin, Liisa jatkoi. – Nyt tämä menee häämatkalle, Tuuli ryhtyi leikkiin. – Ja Hansi vie sen autolla Saksaan ja siellä on hieno linna.

Ulla Katainen maalaa esikoisteoksessaan haikean todenmukaisen kuvan 1960-luvun suomalaisesta kirkonkylästä kansakouluineen ja siirtomaataavarakauppoineen. Osuvasti, herkälla vaistolla, hän kuvaa kymmenvuotiaan tytön maailmaa – myös niitä pelkoja ja syyllisyydentunteita, joista ei voi kenellekään ääneen puhua. Elämä viisilapsisessa perheessä on niukkaa – lapsen haaveetkin vain muovisen hiuspannan, suklaakaramellien ja kiiltokuvien kokoisia. Mutta onneksi Tuulilla on Mosse-kissa. Ja kirahvipuu, jolla voi ratsastaa kaikkeen maailmaan.