Ulla-Maija Paavilainen : Kummitäti

Takakansi

"Oven vieressä, pinnatuolilla, istuu vielä yksi, johon kukaan heistä ei vilkaise, koska jokainen pelkää, että se silmäys paljastaisi jotakin heistä. Tai että tuo yksi katsoisi takaisin ja näkisi pohjaan asti."

Vuodet kohtelivat Elinaa ja Ansaa eri tavoin. Toinen menestyi, toisen käteen jäivät huonommat kortit. Vuosikymmenten puhumattomuuden jälkeen naiset kohtaavat toisenas kotitilalla, ja Elina haluaa vastauksia. Hän ei anna Ansan pyyhkäistä itsestää pois kuin muruja vahakankaalta liianilta: siivotaan sitten myöhemmin kunnolla, jos ehditään.

"Paavilaisen kieli on tarkkaa ja hehkuvaa, ja niin nautinnollista, että jokaista romaanin henkilöä ymmärtää ja rakastaa toissitaan", kirjoitti Savon Sanomat Ulla-Maija Paavilaisen edellisestä romaanista Kylmä kamari. Näiden henkilöiden tarinaa Kummitäti jatkaa.

Esittely

Perunkirjoitus vanhalla kotitilalla tuo Ansan ja Elinan kiusallisen lähelle toisiaan, pitkän kohtaamattomuuden jälkeen.

Vuodet ovat kohdelleet naisia eri tavoin. Elinalle on siunaantunut menestystä - mies, poika ja näkyvä asema ilmastolobbarina. Maaseututaajamaan ompelijaksi päätynyt Ansa on saanut huonommat kortit, ja haaveet ovat karisseet. Onko näillä naisilla mitään yhteistä, yhteisen menneisyyden lisäksi? Ja onko Elinan tyylikkäässä pääkaupunkilaiselämässä sittenkään kaikki ihan kohdallaan"

Kun Elina saa kutsun valtakunnan katsotuimpiin juhliin, hän maanittelee vastahakoisen Ansan suunnittelemaan itselleen iltapuvun. Materiaalin on tietenkin oltava kierrätettyä; Elina tuo Ansalle vanhat vaatteensa, jotka Ansa hänelle nuorena ompeli.

Iltapuvun laskoksiin kiertyy vähitellen koko naisten yhteinen historia. Ansan on viimein pakko vastata Elinan kysymykseen.